Kuljeskeleva tutkimus turvapaikanhakijuudesta ja odotuksesta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan turvapaikanhakijuutta ja turvapaikkapäätöksen odotusta Suomessa. Tutkimuksen aineisto koostuu vuosina 2016 ja 2018 toteutetuista syvähaastatteluista sekä noin kolmen vuoden ajan kestäneestä ajanvietosta yhdeksän turvapaikanhakijamiehen kanssa. Tutkimus osoittaa, että turvapaikanhakijuus muodostuu jatkuvasti liikkeessä olevassa prosessissa kolmen kerroksen kautta.

Kerroksista ensimmäinen, lakiin kirjatut perusteet tarkoittaa sitä, miten turvapaikanhakijan asema on laissa rakennettu ja millä ehdoilla. Vaikka kerros vaikuttaa staattiselta, voi se muuttua nopeastikin. Vuoden 2015 syksystä lähtien Suomi on kiristänyt turvapaikanhakijoihin kohdistuvaa lainsäädäntöä. Tämä vaikuttaa suoraan turvapaikanhakijoiden oikeuksiin ihmisinä ja jopa mahdollisuuksiin selviytyä.

Kerroksista toinen koostuu turvapaikanhakijoille kohdistetuista yhteiskunnallisista odotuksista, jotka ovat tämän tutkimuksen mukaan usein ristiriitaisia. Ne edellyttävät, että turvapaikanhakija on kärsivällinen, aktiivinen, positiivinen ja kiitollinen odottaessaan turvapaikkapäätöstään. Lisäksi odotukset edellyttävät, että turvapaikanhakija on valmis hyväksymään itseensä kohdistuvat ennakkoluulot, ajatuksen turvapaikanhakijoista vähemmän arvokkaina sekä normalisoimaan kokemaansa rasismia. Nämä epäinhimilliset odotukset ovat kuitenkin jossain määrin tunnistettavissa, hallittavissa ja siten myös vastustettavissa.

Syy, minkä vuoksi miksi ihmiset ylipäätään hakevat turvaa, on kerroksista viimeinen: perustavanlaatuinen tarve turvalliselle paikalle. Usein tämä unohtuu kahden muun kerroksen dominoidessa turvapaikkaa odottavan elämän mahdollisuuksia.

Kaikki kolme kerrosta pyrkivät poistamaan turvapaikanhakijuuden. Juridisesti asema kumotaan, kun henkilö joko käännytetään tai hän saa turvapaikkapäätöksen. Yhteiskunnallisesti turvapaikanhakijuutta pyritään poistamaan, kun turvapaikanhakijoita kehotetaan ”menemään takaisin sinne mistä tulivat”. Turvapaikanhakija on aina väärässä paikassa, eikä oikeaa paikkaa ole. Tämä tekee asemasta mahdottoman. Viimeiseksi, kun perustavanlaatuinen tarve turvalliseen paikkaan täyttyy, ihminen ei ole enää turvallisen paikan hakija, vaan oman turvallisen paikkansa haltija.