Kuntoutuksen muutosagentit.
Tutkimus työelämälähtöisestä oppimisesta ylemmässä ammattikorkeakoulutuksessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 9
Väitöksen aihe
Kuntoutuksen muutosagentit.
Tutkimus työelämälähtöisestä oppimisesta ylemmässä ammattikorkeakoulutuksessa
Väittelijä
Terveystieteiden lisensiaatti Ulla Jämsä
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos
Oppiaine
Terveystiede
Vastaväittäjä
Dosentti Eila Latvala, Jyväskylän yliopisto
Kustos
Professori Sirpa Janhonen, Oulun yliopisto
Kuntoutuspalveluja kehitetään uudenlaisella asiantuntijuudella ja yhteistyöllä
Tässä väitöskirjatutkimuksessa kuvaillaan, millaista uutta kuntoutuksen asiantuntijaosaamista ylemmän ammattikorkeakoulutason eli Master-tason tutkinto tuotti yhden moniammatillisen opiskelijaryhmän ja heidän kehittämistehtäviensä näkökulmasta.
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on tuottaa työntekijöitä muuttuvan työelämän tarpeisiin ja toimia alueensa kehittäjinä. Ylempään ammattikorkeakoulutukseen kohdistuu vielä perustutkintoa korostetummin paineet kehittää työkäytäntöjä yhteistoiminnassa työelämän kanssa. Koulutuksessa korostetaan vahvaa teoreettiseen ja tutkimukselliseen kehittämiseen pohjautuvaa työskentelymallia. Ylempi ammattikorkeakoulutus antaa saman pätevyyden kuin yliopiston maisteritutkinto.
Tutkimustulosten mukaan opiskelijat ilmaisivat saaneensa sekä teoreettisia että käytännön valmiuksia kuntoutuksen kehittämiseen. He kuvasivat oppineensa rakentamaan aitoa vuoropuhelua asiakkaiden ja työtoverien kanssa omassa työyhteisössään. Koulutus rakentui niin, että opiskelijat veivät itse koulutuksessa opittuja asioita osaksi omia työyhteisöjään opintoihin liittyvän kehittämistehtävän kautta. Työyhteisöissä kehitettiin kuntoutustyössä käytettäviä menetelmiä asiakaslähtöisemmiksi. Kehittämistyöhön osallistuneet työntekijät kiinnittivät aikaisempaa enemmän huomiota toiminnan tavoitteellisuuteen, suunnitelmallisuuteen ja arviointiin. Työntekijät kokivat tärkeäksi, että heille muodostui yhteinen teoreettinen pohja ja lähtökohdat kuntoutustyöhön. Kehittämistehtävän aikana tehtävä yhteistyö edisti hyvää työilmapiiriä ja työntekijöiden työhyvinvointia.
Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että Master-tason koulutus tuotti kuntoutuksen palvelujen kehittämiseen uudenlaista asiantuntijuutta, joka onnistui yhdistämään teoria- ja tutkimustiedon käytännön työelämän kehittämiseen. Kuntoutuksen merkitys yhteiskunnassa vahvistuu koko ajan ja siihen kohdistuu yhteiskunnan palveluna vaatimukset toiminnan vaikuttavuudesta. Asiakaslähtöisellä, oikea-aikaisella ja oikein kohdennetulla kuntoutuksella on merkitystä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta, kun kuntoutuksen painopiste siirtyy korjaavasta kuntoutuksesta terveyttä edistävään kuntoutukseen. Kuntoutuspalveluiden kehittäminen edellyttää vahvaa kuntoutuksen tietopohjaa, jota kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulutus voi tarjota.
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on tuottaa työntekijöitä muuttuvan työelämän tarpeisiin ja toimia alueensa kehittäjinä. Ylempään ammattikorkeakoulutukseen kohdistuu vielä perustutkintoa korostetummin paineet kehittää työkäytäntöjä yhteistoiminnassa työelämän kanssa. Koulutuksessa korostetaan vahvaa teoreettiseen ja tutkimukselliseen kehittämiseen pohjautuvaa työskentelymallia. Ylempi ammattikorkeakoulutus antaa saman pätevyyden kuin yliopiston maisteritutkinto.
Tutkimustulosten mukaan opiskelijat ilmaisivat saaneensa sekä teoreettisia että käytännön valmiuksia kuntoutuksen kehittämiseen. He kuvasivat oppineensa rakentamaan aitoa vuoropuhelua asiakkaiden ja työtoverien kanssa omassa työyhteisössään. Koulutus rakentui niin, että opiskelijat veivät itse koulutuksessa opittuja asioita osaksi omia työyhteisöjään opintoihin liittyvän kehittämistehtävän kautta. Työyhteisöissä kehitettiin kuntoutustyössä käytettäviä menetelmiä asiakaslähtöisemmiksi. Kehittämistyöhön osallistuneet työntekijät kiinnittivät aikaisempaa enemmän huomiota toiminnan tavoitteellisuuteen, suunnitelmallisuuteen ja arviointiin. Työntekijät kokivat tärkeäksi, että heille muodostui yhteinen teoreettinen pohja ja lähtökohdat kuntoutustyöhön. Kehittämistehtävän aikana tehtävä yhteistyö edisti hyvää työilmapiiriä ja työntekijöiden työhyvinvointia.
Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että Master-tason koulutus tuotti kuntoutuksen palvelujen kehittämiseen uudenlaista asiantuntijuutta, joka onnistui yhdistämään teoria- ja tutkimustiedon käytännön työelämän kehittämiseen. Kuntoutuksen merkitys yhteiskunnassa vahvistuu koko ajan ja siihen kohdistuu yhteiskunnan palveluna vaatimukset toiminnan vaikuttavuudesta. Asiakaslähtöisellä, oikea-aikaisella ja oikein kohdennetulla kuntoutuksella on merkitystä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta, kun kuntoutuksen painopiste siirtyy korjaavasta kuntoutuksesta terveyttä edistävään kuntoutukseen. Kuntoutuspalveluiden kehittäminen edellyttää vahvaa kuntoutuksen tietopohjaa, jota kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulutus voi tarjota.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024