Kuultopaperien kartasto. Kontekstuaalisia reittejä Anu Kaipaisen kirjalliseen strategiaan

Väitöskirjatutkimuksessa avataan kirjailija Anu Kaipaisen 1960- ja 1970-luvun tuotannon kirjallista strategiaa ja selvitetään, millaisia kysymyksiä hän sen avulla käsittelee. Tutkimuksessa etsitään erilaisista teoreettisista suunnista reittejä Kaipaisen romaanien moniaineksisuuden ja monikerroksisuuden tulkintaan. Tavoitteena on luoda aiempaa kokonaisvaltaisempi ”kartta” hänen kirjallisesta strategiastaan.

Kaipaisen karttavertausta mukaillen väitöskirjan tutkimusartikkelit ovat kuin eri vaiheissa piirrettyjä, päällekkäin aseteltuja kuultokuvakarttoja. Näin hahmottuvasta ”kuultopaperien kartastosta” erottuvat tarkentavina tutkimuskysymyksinä keskiluokkaisen naisen kipuilu 1960-lukulaisen nykyaikaistumisen murroksessa ja tuohon murrokseen liittyvä yhteiskunnallisen todellisuuden monimutkaistuminen.

Tutkimuksen johdannossa pohditaan juuri tätä modernin elämän moninaistumisen ja feministisen identiteettipolitiikan jännitettä. Kolmas tarkentava tutkimuskysymys tuo syntetisoivasti yhteen kahta edellistä: millaisin keinoin ja mihin suuntaan tuota jännitettä työstetään Kaipaisen teoksissa?

Kaipaisen 1960- ja 1970-luvun tuotannon kirjallinen strategia nimetään tutkimuksessa ”kuultopaperikarttojen politiikaksi”. Sen tavoitteeksi osoitetaan pyrkimys auttaa yksilöä, ja etenkin naisyksilöä, hahmottamaan monimutkaistuvaa, nopeasti muuttuvaa ja globalisoituvaa maailmaa. Viime kädessä tavoitteena on herättää tai palauttaa (nais)yksilön yhteiskunnallinen tietoisuus ja toimintakyky.