Kuuluvana vai poissuljettuna? Pieniä kertomuksia yhteenkuuluvuuden politiikasta päiväkodeissa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, Kaljusensali KTK 112

Väitöksen aihe

Kuuluvana vai poissuljettuna? Pieniä kertomuksia yhteenkuuluvuuden politiikasta päiväkodeissa

Väittelijä

Kasvatustieteen maisteri Jaana Juutinen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustiede, varhaiskasvatus

Oppiaine

Kasvatustiede

Vastaväittäjä

Professori Kirsti Karila, Tampereen yliopisto

Kustos

Dosentti Anna-Maija Puroila, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Katse kiusaamisen vastavoimaan – kuinka yhteenkuuluvuus rakentuu varhaiskasvatuksessa?

Yhteenkuuluvuuden politiikka on päiväkodin arjessa jatkuvasti muotoutuva voima, jossa lapset usein keskenään taiteilevat ryhmään kuulumisen ja poissuljetuksi tulemisen rajapinnoilla. Väitöstutkimus perehtyy yhteenkuuluvuuden politiikkaan eli yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen moniulotteiseen rakentumiseen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.

Tutkimus perustuu suhteisuuteen eli nostaa esille sosiaaliset, materiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet merkityksellisinä yhteenkuuluvuuden rakentumiselle päivittäisessä arjessa. Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvista havainnoinneista, videoinneista ja nauhoitteista sekä työntekijöiden kanssa käydyistä keskusteluista suomalaisissa päiväkodeissa.

Tutkimuksen valtavirran keskittyessä kiusaamisen ja syrjinnän ilmiöihin, tämä tutkimus haluaa kääntää katseen vastavoimaan: mitä yhteenkuuluvuuden ja poissulkemisen prosesseissa tapahtuu, kenen ehdoilla ja millä tavoin? Tulokset kuvaavat arjen ohikiitävät kohtaamiset, päiväkodin käytänteet ja vallitsevat arvot yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen rakentajina.

Ryhmässä olemiseen liittyvät säännöt muotoutuvat päiväkodin ryhmissä, joissa lapsilla on aktiivinen rooli: lapset tekevät omaa ja toisten kuulumista monin tavoin koko ajan ja hyvin tietoisina ryhmässä vallitsevasta yhteenkuuluvuuden politiikasta. Lasten kerronta on tulvillaan iloa ystävistä ja ryhmään kuulumisesta, omasta paikasta osana päiväkotiryhmää.

Tulokset paljastavat myös arjen raadollisemman puolen; useimmiten muutaman lapsen leikkiryhmät sulkevat sanallisesti tai fyysisesti yhden lapsen pois tilanteissa, joissa työntekijät eivät ole läsnä. Lapsille esimerkiksi omat nimetyt paikat näyttäytyvät erittäin tärkeässä roolissa yhteenkuuluvuuden näkökulmasta.

Tutkimus haastaakin tarkastelemaan materiaalista ympäristöä ja siihen liittyviä pedagogisia käytänteitä sekä tilojen merkitystä osana yhteenkuuluvuutta. Tutkimus nostaa arvot ja arvokasvatuksen yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen ytimeen kasvatusympäristöissä. Tulokset tuovat esille jännitteitä yksilöä ja ryhmää koskevien arvojen välillä: haluammeko tulevaisuudessa painottaa yksilön oikeuksia vai nostaa keskiöön ryhmässä toimimista korostavia arvoja?

Varhaiskasvatuksen lähtökohtana on jokaisen tunne kuulumisesta ryhmään ja kasvattajien tulee tietoisesti toimia sen puolesta. Yhteenkuuluvuuden tukeminen ei näyttäytynyt päiväkodin arjessa aina tietoiselta toiminnalta, vaikka kasvattajat sitä monin tavoin tekivätkin.

Tutkimusprosessin aikana työntekijöitä on haastettu huomaamaan niitä arjen hetkiä, joissa yhteenkuuluvuus ja poissuljetuksi tuleminen muotoutuvat sekä lisäämään tietoisuutta siitä, kuinka arvoja eletään todeksi joka hetki päiväkotien arjessa. Kasvattajien kokemukset omasta kuulumisestaan työyhteisöön nousevat esille yhtenä merkittävänä näkökulmana.

Tutkimus haastaa pohtimaan, kuinka kasvattaja voi tietoisesti toimia ryhmän lasten yhteenkuuluvuuden tukijana, jos hän ei itse koe kuuluvansa päiväkodin muodostamaan yhteisöön.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024