Kuumekouristuksiin johtavien infektioiden virusetiologia ja sytokiinivasteet

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Lääketieteellinen tiedekunta, luentosali F101

Väitöksen aihe

Kuumekouristuksiin johtavien infektioiden virusetiologia ja sytokiinivasteet

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Maria Hautala

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Lääketiede

Vastaväittäjä

Dosentti Liisa Metsähonkala, Helsingin yliopistollinen sairaala

Kustos

Professori Emeritus Heikki Rantala, Oulun yliopisto

Vieraile väitöstilaisuudessa

Lisää tapahtuma kalenteriin

Kuumekouristuksiin johtavien infektioiden virustausta ja tulehdusvasteet

Kuumekouristus on kuumeen yhteydessä ilmenevä aivoperäinen kohtausoire, johon liittyy useimmiten tajuttomuus ja raajojen jäykkyyttä tai kouristelua. Kuumekouristuksia esiintyy 2-5%:lla lapsista ennen kouluikää, yleensä 6kk-5v iässä. Toistuvia kuumekouristuksia saa 20-30% näistä lapsista. Perimmäinen syy kuumekouristuksille on edelleen tuntematon. Taipumus niille on osin periytyvä. Kuumekouristuksia esiintyy yleisimmin tavallisten hengitystieinfektioiden yhteydessä. Kuumekouristusten syntyyn vaikuttavat siis yksilönsisäiset sekä ulkoiset tekijät. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selkeyttää virusinfektioiden ja yksilön tulehdusvasteen roolia sekä näiden tekijöiden yhteisvaikutuksia kuumekouristusten syntymekanismissa.

Virustutkimuksessa todettiin, että kuumekouristuksia esiintyy herkemmin tiettyjen virusinfektioiden aikana. Tässä aineistossa influenssavirukset, koronavirukset, parainfluenssavirukset ja enterovirukset aiheuttivat enemmän kuumekouristuksiin liittyviä päivystyskäyntejä kuin muut tutkitut hengitystievirukset. Kuumekouristaneiden lasten kuumevasteet olivat korkeampia ja pitkäkestoisempia kuin saman viruksen aiheuttamaan tautiin sairastuneilla kouristamattomilla lapsilla, mikä viittaa siihen, että kuumekouristajat muodostavat voimakkaampia tulehdusvasteita virusinfektioille kuin lapset, jotka eivät saa kuumekouristuksia.

Tutkimalla veren tulehduksenvälittäjäainepitoisuuksia löysimme viitteitä siitä, että kuumekouristajat tuottavat nimenomaan kuumekouristusjaksojen aikana voimakkaampia tulehdusvasteita verrattuna kuumeisiin lapsiin, joilla ei ole todettu kuumekouristuksia. Eroja verrokkiryhmään ei todettu sellaisten kuumejaksojen yhteydessä, jolloin kouristusta ei tullut. Tutkimuksessa saatiin viitteitä interleukiini-1-tulehduksenvälittäjäaineakselin aktivoitumisesta. Ilmeisesti kuitenkin useiden tulehduksenvälittäjäaineiden tasapaino on merkityksellinen kuumekouristusten synnyssä. Yksittäisten tulehduksenvälittäjäaineiden vaikutus voi olla erilainen esimerkiksi eri etnisissä ryhmissä.

Väitöstutkimus selvensi kuumekouristusten syntymekanismia. Tuloksista voi olla hyötyä muidenkin tulehduksellisia komponentteja sisältävien keskushermoston sairauksien syyn selviämisessä. Tulosten perusteella on mahdollista löytää keinoja kuumekouristusten ehkäisemiseksi liittyen taudinaiheuttajien ja yksilön tulehdusvasteen hallintaan.
Viimeksi päivitetty: 7.11.2024