Kvantitatiivisen magneettikuvantamisen käyttö nivelruston arvioimiseksi kliinisissä tilanteissa

Tutkimuksessa arvioitiin erityisten kvantitatiivisten magneettikuvausmentelmien kykyä havaita varhaisia muutoksia nivelruston koostumuksessa. Kyseisillä magneettikuvantamismenetelmillä havaittiin muutoksia nivelruston rakenteessa tosielämän kliinisillä potilailla. Eroja nähtiin myös sellaisissa tilanteissa, joissa perinteinen magneettikuvantaminen ei kyennyt havaitsemaan eroja. Tulevaisuudessa on mahdollista, että näitä menetelmiä hyödyntämällä voidaan havaita varhaisia nivelrikon muutoksia ennen kuin nivelrikko-oireet ilmaantuvat oireita.


Arviolta 7% kaikista maailman ihmisistä kärsii nivelrikosta. Yleisyydestään huolimatta nivelrikon tarkka patogeneesi on edelleen tuntematon. Tämän vuoksi myös hoitovaihtoehtoja on hyvin rajallisesti, vaikka kehitteillä onkin useampia nivelrikon kehitykseen vaikuttavia lääkkeitä. Kliinikoilla ei ole kuitenkaan toistaiseksi mahdollista diagnosoida nivelrikon varhaisia molekyylitason muutoksia, jotka tulevaisuudessa puoltaisivat lääkityksen aloittamista. Tätä varten on kehitetty erityisiä kvantitatiivisia magneettikuvantamismenetelmiä, joiden avulla pystytään havaitsemaan varhaisia nivelruston molekyylitason muutoksia. Tämä väitöskirja tutkii näiden mitattavissa olevien magneettikuvausmenetelmien sovellettavuutta tosielämän kliinisillä potilailla nivelrikon diagnostiikassa.

Ensimmäisenä tutkittiin potilaita, joilla oli todettu luuston haurastumista aiheuttava geenimutaatio. Heitä verrattiin terveisiin verrokkeihin. Tutkimuksessa havaittiin, että mitatut arvot antoivat vahvoja viitteitä geenimutaatiopotilaiden paremmasta ruston kunnosta verrokkeihin nähden. Vastaavia eroja ei havaittu tavallisella magneettikuvantamisella. Toisena tutkittiin nilkkamurtumapotilaiden ruston kuntoa pian nilkkamurtuman jälkeen. Heitä verrattiin terveisiin verrokkeihin. Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä eroja mitatuissa arvoissa terveiden ja murtuneiden nilkkojen välillä ilman, että tavallisissa magneettikuvissa oli nähtävissä selkeitä eroja. Löydöksen kliininen merkitys on kuitenkin vielä hieman epäselvä, sillä vastaavaa tutkimusta ei ole tehty aikaisemmin. Kolmantena tutkittiin sairaalloisen ylipainoisia potilaita, jotka kävivät läpi vatsanlaukun ohitusleikkauksen. Näiden yksilöiden polvirustoa sekä polvinivelrikon oireita arvioitiin 12 kuukauden seurannassa. Tutkimuksessa havaittiin, että nivelrikon oirelievitys oli sitä suurempi mitä enemmän painoa onnistuttiin pudottamaan. Mielenkiintoista oli kuitenkin, että ruston kunto ei parantunut samassa suhteessa, vaan rusto vaikutti hyötyvän eniten maltillisemmasta painonpudotuksesta. Tämä voi mahdollisesti selittyä nivelten biomekaniikan sekä luutiheyden muutoksilla, mutta aihe vaatii vielä lisätutkimusta.