”Kyllä siinä paljon on semmoista harjoiteltavaa”. Neksusanalyyttinen tutkimus monilukutaidon edistämisestä terveystiedossa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Kontinkangas, Farmakologian sali, F202 (Aapistie 5)
Väitöksen aihe
”Kyllä siinä paljon on semmoista harjoiteltavaa”. Neksusanalyyttinen tutkimus monilukutaidon edistämisestä terveystiedossa
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Tuula Nygård
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Oppiminen ja oppimisprosessit
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
KT Carita Kiili, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Riitta-Liisa Korkeamäki, Oulun yliopisto
Hämmentävä, ristiriitainen ja vaikeaselkoinen terveysviestintä edellyttää monenlaisia lukutaitoja
Tuula Nygårdin väitöstutkimuksessa perehdytään oppijoiden tiedonhankinnan ja arvioinnin edistämiseen yläkoulun terveystiedon opetuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveyteen liittyvää tietoa on helpommin saatavilla kuin koskaan, mutta sen kriittinen arviointi on muuttunut yhä vaikeammaksi, jopa opettajille ja terveydenhuollon ammattilaisille. Nykyaikainen terveysviestintä ja muuttuvat mediaympäristöt luovat uusia osaamistarpeita, jotka tulee ottaa huomioon opetuksessa. Nygårdin tutkimus kohdistui siihen, miten terveystiedon opettajat ohjasivat oppilaitaan hankkimaan tietoa, arvioimaan kriittisesti tiedonlähteitä ja tekemään valintoja niiden välillä.
Nygårdin tutkimuksessa kävi ilmi, että tiedonhankintaa ja tiedon arviointia tulee tarkastella oppilaiden kanssa monilukutaidon näkökulmasta, koska he tarvitsevat taitoa selittää, arvioida ja tuottaa tekstejä eri viestintäkanavissa ja mediassa. Monilukutaito, joka perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä sisältäen sanallista, kuvallista, auditiivista, numeerista ja kinesteettistä tekstiä tai näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa, on yksi perusopetuksen opetussuunnitelman painopistealueista. Se tulee ottaa huomioon kaikessa oppimisessa ja kaikissa oppiaineissa, koska sitä tarvitaan multimodaalisten sekä kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisten tekstien tulkitsemiseen.
Väitöstutkimuksen menetelmällisenä strategiana on neksusanalyysi. Terveystiedon oppituntien havainnointiaineistosta nousevat esiin ryhmätyötilanteissa käydyt opettajan ja oppilaiden väliset keskustelut, kun he käsittelivät tiedonhankintaa ja arvioivat lähteiden luotettavuutta. Aineistosta ilmenevät myös opettajan keskeiset roolit tiedon lähteenä, välittäjänä ja valinnan ohjaajana. Tutkimuksen haastatteluaineiston avulla Nygård pureutui terveystiedon opettajien käsityksiin heidän tiedollisista auktoriteettirooleistaan, opettajaidentiteetin rakentumisesta sekä tiedonhankinnasta ja arvioinnista monilukutaidon näkökulmasta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajat tietävät mitä monilukutaidon käsitteellä tarkoitetaan, mutta se, miten sitä voidaan eri oppiaineissa edistää, on haastavampi kysymys. Opettajat kantavat huolta oppilaiden perinteisen luku- ja kirjoitustaidon heikkenemisestä. On merkille pantavaa, että niiden opettaminen edistää monilukutaitoa ja päinvastoin. Ne ovat siis osa samaa monilukutaidon ilmiötä ja kehittyvät rinnakkain. Tavoitteeseen pääsemiseksi opetuksessa on välttämätöntä hyödyntää erilaisia tietoympäristöjä ja kehittää oppilaiden tiedonhankinnan, arvioinnin ja tuottamisen prosesseja.
Käsillä oleva tutkimus on Suomessa ajankohtainen, erityisesti koska monilukutaito on äskettäin julkaistun kansallisen lukutaitostrategian ytimessä. Suomen tekeminen maailman lukutaitoisimmaksi maaksi vuoteen 2030 mennessä vaatii laajaa panostusta, perusteellista ja pitkäjänteistä tukea opettajille sekä asianmukaisia resursseja.
Nygårdin tutkimuksessa kävi ilmi, että tiedonhankintaa ja tiedon arviointia tulee tarkastella oppilaiden kanssa monilukutaidon näkökulmasta, koska he tarvitsevat taitoa selittää, arvioida ja tuottaa tekstejä eri viestintäkanavissa ja mediassa. Monilukutaito, joka perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä sisältäen sanallista, kuvallista, auditiivista, numeerista ja kinesteettistä tekstiä tai näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa, on yksi perusopetuksen opetussuunnitelman painopistealueista. Se tulee ottaa huomioon kaikessa oppimisessa ja kaikissa oppiaineissa, koska sitä tarvitaan multimodaalisten sekä kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisten tekstien tulkitsemiseen.
Väitöstutkimuksen menetelmällisenä strategiana on neksusanalyysi. Terveystiedon oppituntien havainnointiaineistosta nousevat esiin ryhmätyötilanteissa käydyt opettajan ja oppilaiden väliset keskustelut, kun he käsittelivät tiedonhankintaa ja arvioivat lähteiden luotettavuutta. Aineistosta ilmenevät myös opettajan keskeiset roolit tiedon lähteenä, välittäjänä ja valinnan ohjaajana. Tutkimuksen haastatteluaineiston avulla Nygård pureutui terveystiedon opettajien käsityksiin heidän tiedollisista auktoriteettirooleistaan, opettajaidentiteetin rakentumisesta sekä tiedonhankinnasta ja arvioinnista monilukutaidon näkökulmasta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajat tietävät mitä monilukutaidon käsitteellä tarkoitetaan, mutta se, miten sitä voidaan eri oppiaineissa edistää, on haastavampi kysymys. Opettajat kantavat huolta oppilaiden perinteisen luku- ja kirjoitustaidon heikkenemisestä. On merkille pantavaa, että niiden opettaminen edistää monilukutaitoa ja päinvastoin. Ne ovat siis osa samaa monilukutaidon ilmiötä ja kehittyvät rinnakkain. Tavoitteeseen pääsemiseksi opetuksessa on välttämätöntä hyödyntää erilaisia tietoympäristöjä ja kehittää oppilaiden tiedonhankinnan, arvioinnin ja tuottamisen prosesseja.
Käsillä oleva tutkimus on Suomessa ajankohtainen, erityisesti koska monilukutaito on äskettäin julkaistun kansallisen lukutaitostrategian ytimessä. Suomen tekeminen maailman lukutaitoisimmaksi maaksi vuoteen 2030 mennessä vaatii laajaa panostusta, perusteellista ja pitkäjänteistä tukea opettajille sekä asianmukaisia resursseja.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023