Kylmä sää, terveys, ja sydänperäinen äkkikuolema

Väitöstutkimuksessa selvitettiin, että ulkoilman kylmäjaksot lisäävät sydänperäisen äkkikuoleman riskiä. Tietyt sydänlääkkeet suojasivat äkkikuolemalta kylmän sään aikana, ja sepelvaltimotaudin vaikeusasteen todettiin olevan yhteydessä riskin suuruuteen. Aiemmin diagnosoimattomat potilaat olivat suuremmassa riskissä kuin potilaat, joiden sepelvaltimotauti oli todettu ajoissa. Kylmien päivien ja terveyshaittojen välinen yhteys tunnettiin ennestään hyvin, mutta kylmän sään vaikutusta äkkikuoleman riskiin ei juurikaan ole tutkittu.

Tutkimuksessa arvioitiin kylmäjaksojen ja terveyshaittojen välisiä yhteyksiä globaalisti, ja määritettiin kylmäjaksojen ja sydänperäisen äkkikuoleman välisiä yhteyksiä Pohjois-Suomessa, jossa on maailman suurin äkkikuolema-aineisto. Äkkikuolleiden potilaiden kotiosoitteiden koordinaatteihin mallitettiin 51 vuoden sää, ja uudenlaisilla tilastollisilla menetelmillä arvioitiin, oliko kuolemaa edeltävä sää poikkeava verrattuna kotiosoitteen tavanomaiseen säähän. Kausikohtaisesti määritettyjen kylmäjaksojen ja sydänperäisen äkkikuoleman riskin välinen yhteys oli vahvin syksyllä, vahva talvella, ja olematon kesällä ja keväällä.

Sydänperäinen äkkikuolema on yksi maailman merkittävimmistä kuolinsyistä. Toisin kuin sepelvaltimotaudissa yleensä, näennäisesti terveet ja nuoret aikuiset ovat suurimmassa äkkikuoleman riskissä. Vaikka sydänperäisen äkkikuoleman riskitekijöistä tunnetaan useita, on äkkikuolemariskin ennustaminen yksittäisen potilaan kohdalla yhä haastavaa. Väitöstutkimuksessa pohdittiinkin voisiko kylmältä säältä suojautumalla estää osan äkkikuolemista.