Lääkkeet, keliakia ja ihokeliakia rakkulaisen pemfigoidin riskitekijöinä Suomessa.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 8, Kajaanintie 50
Väitöksen aihe
Lääkkeet, keliakia ja ihokeliakia rakkulaisen pemfigoidin riskitekijöinä Suomessa.
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Outi Varpuluoma
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, PEDEGO-tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Teea Salmi, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Kaisa Tasanen-Määttä, Oulun yliopisto
Gliptiinit, keliakia ja ihokeliakia lisäävät pemfigoidiin sairastumisen riskiä
Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin yleisesti käytössä olevien diabeteslääkkeiden, ns. gliptiinien ja aiemman ihokeliakian lisäävän selvästi pemfigoidin riskiä. Rakkulainen pemfigoidi (pemfigoidi)on yleisin ihon autoimmuunirakkulatauti. Pemfigoidi on pääasiassa ikääntyneiden sairaus, ja sen tyypillisiä oireita ovat kova kutina ja rakkulat iholla. Pemfigoidin ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyneen useissa maissa, mutta syitä tähän muutokseen ei täysin ymmärretä.
Väitöskirjatutkimuksen tavoite oli tutkia pemfigoidin riskitekijöitä suomalaisessa rekisteriaineistossa. Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä poimittujen pemfigoidipotilaiden (3397 potilasta) tietoja ja näille verrokkeina käytettiin ihon tyvisolusyöpäpotilaita (12941 potilasta). Kelan lääkekorvausrekisteristä haettiin kaikille potilaille ja verrokeille tiedot korvatuista lääkeostoista 2 vuoden ajalta ennen sairastumista.
Tutkimuksessa todettiin diabeteslääkkeinä yleisesti käytettävien DPP-4:n salpaajien kaksinkertaistavan pemfigoidin riskin. DPP-4:n salpaaja vildagliptiini lisäsi riskiä jopa kymmenkertaiseksi. Vildagliptiinin aloituksen ja pemfigoidin toteamisen välillä kului keskimäärin yli 14 kuukautta. Metformiini ja muut tutkitut suun kautta otettavat diabeteslääkkeet eivät lisänneet pemfigoidin riskiä, ja näiden voidaankin ajatella olevan turvallisia pemfigoidiin sairastuneen potilaan diabeteksen hoidossa. Tutkimuksessa havaittiin myös lukuisten neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin käytettävien lääkkeiden assosioituvan lisääntyneeseen pemfigoidin riskiin.
Pemfigoidin on joissain tapauksissa kuvattu puhjenneen ihokeliakiaan sairastumisen jälkeen, mutta laajempia tutkimuksia näiden sairauksien yhteydestä ei oltu aiemmin tehty. Tämän vuoksi samassa potilasaineistossa tutkittiin ihokeliakiaa ja keliakiaa pemfigoidin riskitekijöinä. Edeltävä ihokeliakia lisäsi pemfigoidin toteamisen riskiä selvästi, jopa 22-kertaiseksi ja keliakia kaksikertaiseksi.
Väitöstutkimus toi uutta tietoa elämänlaatua merkittävästi heikentävän rakkulasairauden riskitekijöistä. Tämä voi osaltaan auttaa ymmärtämään taudin syntymekanismeja, ja edistää pemfigoidiin sairastuneiden, usein monisairaiden potilaiden hoitoa.
Väitöskirjatutkimuksen tavoite oli tutkia pemfigoidin riskitekijöitä suomalaisessa rekisteriaineistossa. Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä poimittujen pemfigoidipotilaiden (3397 potilasta) tietoja ja näille verrokkeina käytettiin ihon tyvisolusyöpäpotilaita (12941 potilasta). Kelan lääkekorvausrekisteristä haettiin kaikille potilaille ja verrokeille tiedot korvatuista lääkeostoista 2 vuoden ajalta ennen sairastumista.
Tutkimuksessa todettiin diabeteslääkkeinä yleisesti käytettävien DPP-4:n salpaajien kaksinkertaistavan pemfigoidin riskin. DPP-4:n salpaaja vildagliptiini lisäsi riskiä jopa kymmenkertaiseksi. Vildagliptiinin aloituksen ja pemfigoidin toteamisen välillä kului keskimäärin yli 14 kuukautta. Metformiini ja muut tutkitut suun kautta otettavat diabeteslääkkeet eivät lisänneet pemfigoidin riskiä, ja näiden voidaankin ajatella olevan turvallisia pemfigoidiin sairastuneen potilaan diabeteksen hoidossa. Tutkimuksessa havaittiin myös lukuisten neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin käytettävien lääkkeiden assosioituvan lisääntyneeseen pemfigoidin riskiin.
Pemfigoidin on joissain tapauksissa kuvattu puhjenneen ihokeliakiaan sairastumisen jälkeen, mutta laajempia tutkimuksia näiden sairauksien yhteydestä ei oltu aiemmin tehty. Tämän vuoksi samassa potilasaineistossa tutkittiin ihokeliakiaa ja keliakiaa pemfigoidin riskitekijöinä. Edeltävä ihokeliakia lisäsi pemfigoidin toteamisen riskiä selvästi, jopa 22-kertaiseksi ja keliakia kaksikertaiseksi.
Väitöstutkimus toi uutta tietoa elämänlaatua merkittävästi heikentävän rakkulasairauden riskitekijöistä. Tämä voi osaltaan auttaa ymmärtämään taudin syntymekanismeja, ja edistää pemfigoidiin sairastuneiden, usein monisairaiden potilaiden hoitoa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024