Lapsen kuolema. Traumaattinen suru kotimaisessa omaelämäkerrallisessa kirjallisuudessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, sali IT116, etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/69366439781
Väitöksen aihe
Lapsen kuolema. Traumaattinen suru kotimaisessa omaelämäkerrallisessa kirjallisuudessa
Väittelijä
Filosofian maisteri Mervi Nyfors
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Kirjallisuus ja elokuvatutkimus
Vastaväittäjä
Dosentti Päivi Kosonen, Turun yliopisto
Kustos
Professori Kuisma Korhonen, Oulun yliopisto
Terapeuttinen kirjoittaminen eheyttävänä toimintana lapsen kuoleman laukaisemassa traumaattisessa suruprosessissa
Oman lapsen kuolema kuuluu raskaimpiin ja vaikeimpiin tapahtumiin, joita ihminen voi elämässään joutua kohtaamaan. Lapsen menettäminen on traumaattinen kokemus, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja vuorovaikutussuhteiden tasoilla. Tätä kokemusta voidaan kuvata saksalaisen psykiatrin ja filosofin Karl Jaspersin käsitteellä rajatilannesituaatio. Se tarkoittaa vakavaa eksistentiaalista kriisiä, joka murtaa ihmisen käsityksen itsestään ja maailmasta. Rajatilannesituaatioon liittyy myös rikkoutuneen maailmankuvan jälleenrakennus.
Jälleenrakentamisen työkaluna voi toimia esimerkiksi terapeuttinen kirjoittaminen, tarinoiden luominen ja kertominen. Poikkitieteellisessä väitöstutkimuksessa tarkastellaan lapsen kuolemaan liittyviä surun kuvauksia kotimaisessa omaelämäkerrallisessa kirjallisuudessa. Tutkimusaineistoon kuuluu 19 kotimaista julkaistua teosta ajalta 1996–2019. Aineiston kirjoittajia ovat lapsensa menettäneet äidit ja isät.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu traumateoriasta, psykoanalyyttisesta affektiteoriasta, kirjallisuusterapiaan kytkeytyvästä teoriasta sekä eksistentiaalisia kysymyksiä käsittelevästä filosofiasta. Kirjoittajat lähestyvät sanoilla alun perin sanatonta kokemusta, josta pyritään luomaan kielellinen tulkinta. Tutkimusaineisto koostuu tällaisista surun kokemuksen kielellisistä kuvauksista.
Aineiston tuottamisen prosessi voidaan nähdä terapeuttisena kirjoittamisena ja tuon prosessin lopputuote, surusta kertova kirjallisuus, terapeuttisena kirjallisena aineistona, joka tarjoaa vertaistuen ja ymmärryksen kasvun mahdollisuuden myös lukijalle. Terapeuttinen kirjoittaminen kohdeteoksissa näyttäytyy minää rakentavana ja eheyttävänä prosessina, joka tukee traumaattisen kokemuksen liittämistä omaan elämäntarinaan: ei-kielellisestä kehollisesta kokemuksesta sanoiksi ja tarinoiksi, osaksi omaa elämänhistoriaa.
Jälleenrakentamisen työkaluna voi toimia esimerkiksi terapeuttinen kirjoittaminen, tarinoiden luominen ja kertominen. Poikkitieteellisessä väitöstutkimuksessa tarkastellaan lapsen kuolemaan liittyviä surun kuvauksia kotimaisessa omaelämäkerrallisessa kirjallisuudessa. Tutkimusaineistoon kuuluu 19 kotimaista julkaistua teosta ajalta 1996–2019. Aineiston kirjoittajia ovat lapsensa menettäneet äidit ja isät.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu traumateoriasta, psykoanalyyttisesta affektiteoriasta, kirjallisuusterapiaan kytkeytyvästä teoriasta sekä eksistentiaalisia kysymyksiä käsittelevästä filosofiasta. Kirjoittajat lähestyvät sanoilla alun perin sanatonta kokemusta, josta pyritään luomaan kielellinen tulkinta. Tutkimusaineisto koostuu tällaisista surun kokemuksen kielellisistä kuvauksista.
Aineiston tuottamisen prosessi voidaan nähdä terapeuttisena kirjoittamisena ja tuon prosessin lopputuote, surusta kertova kirjallisuus, terapeuttisena kirjallisena aineistona, joka tarjoaa vertaistuen ja ymmärryksen kasvun mahdollisuuden myös lukijalle. Terapeuttinen kirjoittaminen kohdeteoksissa näyttäytyy minää rakentavana ja eheyttävänä prosessina, joka tukee traumaattisen kokemuksen liittämistä omaan elämäntarinaan: ei-kielellisestä kehollisesta kokemuksesta sanoiksi ja tarinoiksi, osaksi omaa elämänhistoriaa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024