Lapsuusiällä alkavien epileptisten enkefalopatioiden ja liikehäiriöiden geneettiset syyt ja ilmiasun vaihtelu

Epilepsia on yksi yleisimmistä neurologisista sairauksista. Noin 0,5 prosenttia lapsista sairastaa epilepsiaa. Epileptinen enkefalopatia eli epileptinen aivosairaus tarkoittaa tilaa, jossa aivojen epileptinen häiriö aiheuttaa kehityksen ja käyttäytymisen poikkeavuutta enemmän kuin taustalla olevan syyn yksistään voisi olettaa aiheuttavan. Liikehäiriöt ovat hyvin monimuotoinen ryhmä sairauksia, jotka johtavat tahdonalaisten liikkeiden häiriintymiseen, poikkeaviin asentoihin tai ei-tahdonalaisiin liikkeisiin.

Arvellaan, että yli puolella epilepsiaa sairastavista on sairauden taustalla jokin geneettinen syy. Uuden polven sekvensointimenetelmien myötä lapsuusiällä alkavien epileptisten aivosairauksien ja liikehäiriöiden taustalla vaikuttavista geeneistä on saatu lisätietoa. Sama geeni voi olla erilaisten epileptisten aivosairauksien ja liikehäiriöiden taustalla, ja saman ilmiasun eli fenotyypin taustalla voi olla useita eri geenejä. Varsinkin synnynnäiset aineenvaihduntasairaudet tulisi todeta vaikeahoitoisen epilepsian taustalta varhain, koska niiden täsmähoito voi olla potilaan ennusteen kannalta merkityksellinen.

Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin lapsuusiällä alkavien vaikeahoitoisten epilepsioiden, epileptisten aivosairauksien ja liikehäiriöiden ilmiasuja sekä etsittiin niiden uusia geneettisiä syitä. Samalla selvitettiin uuden sukupolven DNA-sekvensointimenetelmän eksomisekvensoinnin käyttökelpoisuutta edellä mainittujen sairauksien diagnostiikassa.

Väitöskirjatyön aineistona oli lapsipotilaita, jotka ovat olleet tutkimuksissa ja hoidossa Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten klinikalla tuntemattomasta syystä aiheutuvan vaikeahoitoisen epilepsian ja/tai liikehäiriön vuoksi. Tutkimuksessa tunnistettiin uusia epilepsiaan ja liikehäiriöihin liittyviä taudinkuvia ja löydettiin uusia tauteja aiheuttavia muutoksia GABRG2-, NACC1-, SAMD9L- ja MTR-geeneistä. Näistä SAMD9L- ja MTR-geenien muutoksiin liittyi sekä neurologinen että hematologinen taudinkuva.

Tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen SAMD9L-geenin muutosten on todettu olevan yksi yleisimmistä perinnöllisistä luuytimen vajaatoiminnan ja myelodysplasian eli luuytimen kantasolujen erilaistumishäiriön syistä. Geneettinen syy epileptiseen ja kehitykselliseen aivosairauteen sekä varhain alkaneeseen liikehäiriöön löytyi eksomisekvensoinnin avulla kymmenestä potilaasta kahdelle. Vaikka epileptisten aivosairauksien ja liikehäiriöiden geneettiset syyt selviävät yhä useammin uusien sekvensointimenetelmien myötä, suurin osa jää edelleen selvittämättä. Myös uusia ilmiasuja jo aiemmin tunnettujen geenien osalta ilmaantuu tiuhaan. Uuden polven sekvensointimenetelmät, etenkin geenipaneelit ja eksomisekvensointi, ovat tulleet diagnostiikan osaksi varhain alkavissa neurologisissa sairauksissa, joista osaan on olemassa tautikohtainen täsmähoito. Uuden polven sekvensointimenetelmillä löytyy myös merkitykseltään epäselviä löydöksiä ja muiden sairauksien riskiin vaikuttavia geenilöydöksiä. Siten näitä menetelmiä kliinisessä diagnostiikassa käyttävien lääkäreiden on tärkeää tuntea menetelmien hyödyt ja rajoitukset sekä tehdä yhteistyötä perinnöllisyyslääketieteen asiantuntijoiden kanssa.