Lasten päivystyskäynnit ja vanhempien kyky arvioida lapsen sairauden vakavuutta
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Lastentautien luentosali L12, OYS, lastenklinikka
Väitöksen aihe
Lasten päivystyskäynnit ja vanhempien kyky arvioida lapsen sairauden vakavuutta
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti, LL Hilla Pöyry
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lastentaudit
Vastaväittäjä
Dosentti Heikki Lukkarinen, Turun yliopistollinen sairaala, TYKS
Kustos
Professori Terhi Ruuska, Oulun yliopistollinen sairaala, OYS
Lasten päivystyskäynnit ja vanhempien kyky arvioida lapsen sairauden vakavuutta
Äkilliset sairaudet, erityisesti infektiotaudit, kattavat suurimman osan lasten sairauksista ja sairaalahoidon tarpeesta. Lasten vakavat infektiot ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä mm. kattavan rokotusohjelman ansiosta. Silti käyntimäärät lasten päivystyksissä ovat kasvaneet. Suuri osa äkillisesti sairastuneista lapsista sairastaa virustauteja, jotka voitaisiin hoitaa kotona. Toisaalta vaikeasti sairastuneen lapsipotilaan tunnistaminen erityisesti sairauden alkuvaiheessa on haastavaa ja sairauden oireet voivat edetä nopeasti.
Etäarviointi ja -hoito ovat lisääntyneet terveydenhuollon palveluissa lapsiperheille. On kuitenkin vain vähän tutkimusta siitä, kuinka hyvin vanhemmat osaavat arvioida lastensa yleisvointia ja erilaisia oireita. Tässä väitöskirjassa tutkitaan, mitkä sairaudet ja taudinaiheuttajat tuovat lapsia päivystykseen ja miten päivystyksellistä hoitoa tarvitsevat lapsipotilaat voidaan tunnistaa niin päivystysten hoidontarpeenarviossa kuin kotonakin.
Väitöskirjan aineistona ovat kohorttitutkimus OYS:n lastenpäivystyksestä yhden epidemiologisen vuoden ajalta (osatyöt I ja II), vanhempien tekemät lasten vitaalimittaukset (osatyö III) sekä lastenpäivystykseen tulleiden vanhempien tekemät arviot lastensa oireista ja yleisvoinnista (osatyö IV).
Yleisimmät diagnoosit päivystykseen tulleilla lapsipotilailla olivat bronkioliitti, obstruktiivinen bronkiitti ja ylähengitystieinfektio. Rinovirus oli yleisin taudinaiheuttaja sekä päivystyksessä että tehohoidossa. Hengitystaajuus ja syke ovat tärkeimpiä mitattavia arvoja äkillisesti sairastuneilla lapsilla. Vanhempien kyky arvioida ja mitata näitä vitaaliarvoja oli heikko, erityisesti pienillä lapsilla. Puhelinsovellukset eivät parantaneet mittaustarkkuutta. Vanhemman kohtalainen tai suuri huoli oli erittäin herkkä lapsen vakavan sairauden tunnistamisessa. Yksityiskohtaisemmat oirekysymykset esimerkiksi lapsen itkusta tai reagoinnista vanhempaan eivät sen sijaan olleet riittävän herkkiä tunnistamaan päivystyksellistä hoitoa tarvitseva lapsi. Vanhempien huoli lapsesta tulee aina ottaa huomioon, kun arvioidaan akuutisti sairaita lapsia lasten päivystyksessä tai etäarviossa.
Etäarviointi ja -hoito ovat lisääntyneet terveydenhuollon palveluissa lapsiperheille. On kuitenkin vain vähän tutkimusta siitä, kuinka hyvin vanhemmat osaavat arvioida lastensa yleisvointia ja erilaisia oireita. Tässä väitöskirjassa tutkitaan, mitkä sairaudet ja taudinaiheuttajat tuovat lapsia päivystykseen ja miten päivystyksellistä hoitoa tarvitsevat lapsipotilaat voidaan tunnistaa niin päivystysten hoidontarpeenarviossa kuin kotonakin.
Väitöskirjan aineistona ovat kohorttitutkimus OYS:n lastenpäivystyksestä yhden epidemiologisen vuoden ajalta (osatyöt I ja II), vanhempien tekemät lasten vitaalimittaukset (osatyö III) sekä lastenpäivystykseen tulleiden vanhempien tekemät arviot lastensa oireista ja yleisvoinnista (osatyö IV).
Yleisimmät diagnoosit päivystykseen tulleilla lapsipotilailla olivat bronkioliitti, obstruktiivinen bronkiitti ja ylähengitystieinfektio. Rinovirus oli yleisin taudinaiheuttaja sekä päivystyksessä että tehohoidossa. Hengitystaajuus ja syke ovat tärkeimpiä mitattavia arvoja äkillisesti sairastuneilla lapsilla. Vanhempien kyky arvioida ja mitata näitä vitaaliarvoja oli heikko, erityisesti pienillä lapsilla. Puhelinsovellukset eivät parantaneet mittaustarkkuutta. Vanhemman kohtalainen tai suuri huoli oli erittäin herkkä lapsen vakavan sairauden tunnistamisessa. Yksityiskohtaisemmat oirekysymykset esimerkiksi lapsen itkusta tai reagoinnista vanhempaan eivät sen sijaan olleet riittävän herkkiä tunnistamaan päivystyksellistä hoitoa tarvitseva lapsi. Vanhempien huoli lapsesta tulee aina ottaa huomioon, kun arvioidaan akuutisti sairaita lapsia lasten päivystyksessä tai etäarviossa.
Viimeksi päivitetty: 8.1.2024