Leikki-ikäisten suomalaislasten varhainen kiintymyssuhde, kognitiivinen kehitys ja psyykkinen hyvinvointi. Kaksosuus - riski vai mahdollisuus?

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan vuosina 1992-1994 syntyneiden yksös- ja kaksoslasten varhaisen kiintymys­suhteen vaikutusta lapsuusiän myöhempään kehitykseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kyseessä on ensimmäinen terveiden suomalaislasten ja heidän biologisten vanhempiensa välistä kiintymyssuhdetta arvioiva tutkimus.

Tutkimus perustuu kiintymyssuhdeteoriaan, jonka mukaan lapsen varhaiskehitystä säätelevät synnynnäinen turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä vaaratilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaajaa. Kukin lapsi muodostaa oman kiintymysstrategiansa toistuvissa vuorovaikutuskokemuksissa hoivaajan kanssa. Strategia voi olla turvallinen, välttelevä tai vastustava sekä erilainen suhteessa äitiin, isään ja muihin hoivaajiin.

Kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna tähän tutkimukseen osallistuneilla oululaislapsilla oli useammin välttelevä kiintymysstrategia, jonka havaittiin olevan yhteydessä tunne-elämän oireisiin leikki-iässä. Erityisesti yksösillä, joilla oli välttelevä kiintymys­strategia suhteessa äitiin, oli merkitsevästi enemmän vetäyty­mistä, somaattisia oireita ja ylipäätään tunne-elämän oireita. Kaksosten kohdalla vastaavaa yhteyttä kiintymysstrategian ja tunne-elämän oireiden välillä ei todettu. Kognitiivisen tason arviossa turvallisesti tai välttelevästi vanhempiinsa kiintyneet lapset menestyivät muita paremmin.

Tässä väitöstutkimuksessa kaksosuus näyttäytyi mahdollisuutena ja voimavarana niin kiintymyssuhteen kuin psyykkisen hyvinvoinninkin suhteen. Kaksosten kiintymysstrategia suhteessa äitiin oli yksöslapsia useammin turvalli­nen ja mahdollinen keskosuus sekä varhaisvaiheen sairaalahoito vahvistivat sen kehittymistä. Yksösiin verrattuna kaksosten vanhemmat raportoivat merkitsevästi vähemmän käyttäytymisen ja tunne-elämän oireita myös silloin, kun kiintymyssuhde oli välttelevä. Tutkimuksen yksöslapset olivat esikoisia, joten sisaruksen vaikutusta kiintymyssuhteen kehittymiseen tai psyykkiseen hyvinvointiin ei voitu arvioida.

Tutkimuksessa yhteensä 84 oululaislapsen, 27 yksösen ja 57 kaksosen, kiintymys­strategia arviointiin SST-menetelmällä (Strange Situation Test) 18 kuukauden iässä suhteessa äitiin ja isään. Lasten kognitiivinen taso arvioitiin kolmivuotiaana ja heidän psyykkistä hyvinvointiaan arvioitiin neljän vuoden iässä vanhempien täyttämällä CBCL-kyselylomakkeella (Child Behavior Checklist).