Liikkumisen yhteys tuottavuuteen ja perusterveydenhuollon kustannuksiin

Oulun yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan Maailman terveysjärjestön liikkumissuositusten (vähintään 150–300 minuuttia reipasta tai 75–150 minuuttia rasittavaa liikkumista viikossa) noudattaminen voi tuottaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Lääketieteen lisensiaatti, KTM Hanna Junttilan tutkimuksessa havaittiin, että liikkumissuositusten täyttyminen ennusti suurempia tulevaisuuden ansiotuloja verrattuna liikkumissuosituksia vähäisempään liikkumiseen. Lisäksi suositusten mukaan sekä 31- että 46-vuoden iässä liikkuneet normaalipainoiset miehet käyttivät vähemmän yksityisen terveydenhuollon ja julkisen perusterveydenhuollon sekä työterveyshuollon palveluita kuin he, jotka eivät saavuttaneet liikkumissuosituksia kummassakaan iässä. Tämän johdosta myös yhteiskunnalle aiheutuvat terveydenhuoltokustannukset olivat pienemmät. Ansiotuloilla ei ollut vaikutusta siihen, täyttyivätkö liikkumisen suositukset. Tutkimuksessa huomioitiin myös mm. koulutustaso, terveydentila, ja elämäntavat, eivätkä ne poistaneet liikkumisen ja myöhempien ansiotulojen ja perusterveydenhuollon kustannusten välisiä yhteyksiä.

Tutkimuksen aineistona olivat Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneet, joilta kerättiin laajoilla kyselyillä ja mittauksilla tietoa elintavoista ja terveydestä. Ansiotulot 50 vuoden iässä selvitettiin rekistereistä. Liikkuminen kartoitettiin kyselyllä 31- ja 46-vuotiaana sekä kiihtyvyysanturiin perustuvalla mittarilla 46 vuoden iässä. Kyselyllä kartoitettua vapaa-ajan liikkumisen määrää verrattiin Maailman terveysjärjestön liikkumissuosituksiin.

Kansainvälisistä ja kansallisista liikkumisen edistämistoimista huolimatta suuri osa väestöstä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Liikkumisen taloudellisesta merkityksestä on vain vähän tieteellisesti tutkittua tietoa. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 tarjoaa ainutlaatuisen aineiston tutkia liikkumisen talousvaikutuksia väestötasolla hyödyntäen yksilötason kustannuksia terveydenhuoltopalveluiden käytöstä sekä rekisteritietoa ansiotuloista.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että liikunnan edistäminen voi tuoda merkittäviä taloudellisia hyötyjä sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Terveystaloustieteellisestä näkökulmasta liikuntaan panostaminen voidaan nähdä investointina, jonka tulokset näkyvät terveyden lisäksi tuottavuuden parantumisena ja terveydenhuoltokulujen alenemisena”, toteaa Hanna Junttila. ”Vähän liikkuvia tulisi yksilöllisesti tukea liikkumaan turvallisesti suositusten mukaan, väestötason interventioita liikkumisen edistämiseksi tulisi kehittää ja resursseja suunnata myös ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon.”