Liikkuvaa matikkaa - Liikkumisen lisääminen alakoulun matematiikan oppitunneille: vaikutukset ja kokemukset
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
L2, Oulun yliopisto
Väitöksen aihe
Liikkuvaa matikkaa - Liikkumisen lisääminen alakoulun matematiikan oppitunneille: vaikutukset ja kokemukset
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Sirpa Sneck
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö (LET)
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Professori Pirjo Aunio, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Sanna Järvelä, Oulun yliopisto
”Jaksaa istua paremmin paikalla, ku eka on liikkunu” - Liikkumisen lisääminen alakoulun matematiikan tunneille koettiin pääosin positiivisesti
Vain noin puolet suomalaisista alakouluikäisistä lapsista saavuttaa kansalliset liikkumissuositukset, eli liikkuu reippaasti ja monipuolisesti vähintään tunnin päivässä. Säännöllinen liikunta tukee monin tavoin lasten kasvua ja kehitystä ja vaikuttaa edullisesti myös aivojen toimintaan luoden edellytyksiä oppimiselle.
Liikkumisen sisällyttäminen koulupäiviin ja oppitunneille on yksi vaihtoehto lisätä lasten päivittäistä liikkumista. Tämä väitöskirjatutkimus on osa laajempaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa toimivan Likesin johtamaa Liikkuvaa matikkaa -tutkimushanketta. Väitöstutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia liikkumisen lisäämisellä kolmasluokkalaisten matematiikan tunneille on lasten oppimistuloksiin. Lisäksi kerättiin tietoa siitä, miten oppilaat ja opettajat kokivat liikunnalliset oppitunnit. Aiheen kansainvälisistä tutkimuksista koottiin systemaattinen katsaus, ja sen mukaan noin puolet tutkimustuloksista osoittaa, että erilaiset koulupäivän aikaiset liikkumista lisäävät toimenpiteet vaikuttavat positiivisesti oppilaiden matematiikan oppimistuloksiin.
Tutkimukseen osallistui 13 koulua, 22 opettajaa ja lähes 400 kolmannen luokan oppilasta. Opettajille laadittiin viiden kuukauden ajaksi tuntisuunnitelmat liikunnallisille matematiikan oppitunneille. Jaksolla verrattiin kahta erilaista tapaa sisällyttää liikkumista oppituntiin. Liikkuen matikkaa -ryhmässä liikkuminen sisällytettiin matematiikan oppimiseen, kun taas liikuntataukoryhmässä oppilaat aktivoitiin kahdella lyhyellä liikuntatauolla oppitunnin aikana. Tutkimukseen kuului myös vertailuryhmä, joka opiskeli matematiikkaa tavalliseen tapaan.
Opettajien haastatteluiden mukaan oppilaiden tunnetason ja sosiaalisen tason sitoutuminen matematiikan oppitunneilla oli pääosin positiivista molemmissa liikkumista sisältävissä ryhmissä. Osaa opettajista mietityttivät oppilaiden oppimistulokset ja osa oli huolissaan oppilaiden käytöksestä oppitunneilla.
Erilainen tapa opiskella matikkaa herätti pääosin innostusta oppilaissa ja osa heistä koki tuntien ilmapiirin tavallista rennommaksi. Liikuntataukoryhmässä oppilaiden kokemukset olivat sekä positiivisia että negatiivisia, kun taas Liikkuen matikkaa -ryhmän oppilaiden kokemukset olivat pääosin myönteisiä. Osa oppilaista kertoi keskittymisen parantuneen liikkumisen jälkeen. Erityisesti oppilaat nostivat esiin yhdessä tekemisen ja oppimisen, mikä yleensä jää pienempään rooliin matematiikan opiskelussa.
Liikkuminen matematiikan tunneilla ei vaikuttanut oppimistuloksiin, vaan oppimistulokset olivat samansuuntaiset kaikissa kolmessa tutkimusryhmässä. Vaikka kahden ryhmän oppitunneilla oli käytetty aikaa liikkumiseen, eivät näiden ryhmien oppimistulokset olleet heikompia kuin vertailuryhmässä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikkumisen lisääminen matematiikan oppitunneille voi parantaa alakoululaisten hyvinvointia ja oppimista, sillä pääosa oppilaista ja opettajista koki liikunnan lisäämisen tervetulleena muutoksena. Tämän väitöskirjatutkimuksen perusteella voidaan suositella fyysisen aktiivisuuden roolin vahvistamista myös oppituntien aikana lasten hyvinvoinnin ja terveen kehityksen takaamiseksi.
Liikkumisen sisällyttäminen koulupäiviin ja oppitunneille on yksi vaihtoehto lisätä lasten päivittäistä liikkumista. Tämä väitöskirjatutkimus on osa laajempaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa toimivan Likesin johtamaa Liikkuvaa matikkaa -tutkimushanketta. Väitöstutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia liikkumisen lisäämisellä kolmasluokkalaisten matematiikan tunneille on lasten oppimistuloksiin. Lisäksi kerättiin tietoa siitä, miten oppilaat ja opettajat kokivat liikunnalliset oppitunnit. Aiheen kansainvälisistä tutkimuksista koottiin systemaattinen katsaus, ja sen mukaan noin puolet tutkimustuloksista osoittaa, että erilaiset koulupäivän aikaiset liikkumista lisäävät toimenpiteet vaikuttavat positiivisesti oppilaiden matematiikan oppimistuloksiin.
Tutkimukseen osallistui 13 koulua, 22 opettajaa ja lähes 400 kolmannen luokan oppilasta. Opettajille laadittiin viiden kuukauden ajaksi tuntisuunnitelmat liikunnallisille matematiikan oppitunneille. Jaksolla verrattiin kahta erilaista tapaa sisällyttää liikkumista oppituntiin. Liikkuen matikkaa -ryhmässä liikkuminen sisällytettiin matematiikan oppimiseen, kun taas liikuntataukoryhmässä oppilaat aktivoitiin kahdella lyhyellä liikuntatauolla oppitunnin aikana. Tutkimukseen kuului myös vertailuryhmä, joka opiskeli matematiikkaa tavalliseen tapaan.
Opettajien haastatteluiden mukaan oppilaiden tunnetason ja sosiaalisen tason sitoutuminen matematiikan oppitunneilla oli pääosin positiivista molemmissa liikkumista sisältävissä ryhmissä. Osaa opettajista mietityttivät oppilaiden oppimistulokset ja osa oli huolissaan oppilaiden käytöksestä oppitunneilla.
Erilainen tapa opiskella matikkaa herätti pääosin innostusta oppilaissa ja osa heistä koki tuntien ilmapiirin tavallista rennommaksi. Liikuntataukoryhmässä oppilaiden kokemukset olivat sekä positiivisia että negatiivisia, kun taas Liikkuen matikkaa -ryhmän oppilaiden kokemukset olivat pääosin myönteisiä. Osa oppilaista kertoi keskittymisen parantuneen liikkumisen jälkeen. Erityisesti oppilaat nostivat esiin yhdessä tekemisen ja oppimisen, mikä yleensä jää pienempään rooliin matematiikan opiskelussa.
Liikkuminen matematiikan tunneilla ei vaikuttanut oppimistuloksiin, vaan oppimistulokset olivat samansuuntaiset kaikissa kolmessa tutkimusryhmässä. Vaikka kahden ryhmän oppitunneilla oli käytetty aikaa liikkumiseen, eivät näiden ryhmien oppimistulokset olleet heikompia kuin vertailuryhmässä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikkumisen lisääminen matematiikan oppitunneille voi parantaa alakoululaisten hyvinvointia ja oppimista, sillä pääosa oppilaista ja opettajista koki liikunnan lisäämisen tervetulleena muutoksena. Tämän väitöskirjatutkimuksen perusteella voidaan suositella fyysisen aktiivisuuden roolin vahvistamista myös oppituntien aikana lasten hyvinvoinnin ja terveen kehityksen takaamiseksi.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023