Lintulajien väliset assosiaatiot ja vuorovaikutukset: ekologiset ja evolutiiviset seuraukset, sekä suojelubiologinen merkitys

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy hälyttävästi ja asia on kasvavasti esillä niin tieteessä kuin mediassakin. Ihmisen toimien aiheuttamat ympäristönmuutokset, kuten vanhojen metsien ja luonnonmukaisten niittyjen katoaminen vaikuttavat maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi hyönteisten runsaudet ovat laskeneet laajalla alueella, mikä on mitä todennäköisimmin osasyy myös hyönteisiä ravintonaan käyttävien lintulajien runsauksien pienentymiseen. Tarve luonnon ja eri eliölajien suojelulle on kiireellinen, ja luontokadon hidastamiseksi suunnitellaan jatkuvasti lisätoimia niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Usein suojelutavoitteet kuitenkin kohdistuvat yksittäisiin elinympäristöihin tai eliölajeihin, vaikka luonto on yhtenäinen kokonaisuus, jossa organismien välillä on monimutkaisia vuorovaikutusverkostoja. Monimutkaisista vuorovaikutusverkostoista johtuen, esimerkiksi yhden lajin poistuminen yhteisöstä voi johtaa peruuttamattomiin muutoksiin muiden lajien ja koko yhteisön kohdalla. Ympäristönmuutosten vaikutukset lajienvälisiin vuorovaikutusverkostoihin tunnetaan puutteellisesti, samoin kuin seuraukset yhteisöjen toimintaan.
Lajienvälisiä vuorovaikutuksia on pääasiallisesti tutkittu pienessä mittakaavassa eikä laajan maantieteellisen ja ajallisen mittakaavan vaikutuksia vielä tunneta yhtä hyvin. Lisäksi lajienvälisten vuorovaikutusten tutkimus on perinteisesti keskittynyt negatiivisiin vuorovaikutuksiin, kuten kilpailuun ja saalistukseen, joiden on ajateltu olevan voimakkain lajiyhteisöjen rakenteeseen vaikuttava vuorovaikutusmekanismi. Positiivisia vuorovaikutuksia, kuten lajienvälistä informaation käyttöä, jossa yksilö käyttää eri lajin yksilöä informaation lähteenä omalle päätöksen teolleen, on kuitenkin tutkittu vähemmän, ja niiden seurauksia laajalla maantieteellisellä alueella ymmärretään puutteellisesti.
Väitöskirjassani keskityin Suomen ja Ranskan lintuyhteisöihin ja tutkin, millaisia ekologisia ja evolutiivisia seurauksia eri lintulajien välisillä vuorovaikutuksilla, kuten sosiaalisen informaation käytöllä, voi olla ja kuinka vuorovaikutukset tulisi huomioida suojelubiologisessa päätöksenteossa. Tulokseni osoittavat, että Suomen ja Ranskan lintuyhteisöissä positiiviset vuorovaikutukset voivat mahdollisesti vaikuttaa yhteisön rakenteeseen laajassa maantieteellisessä mittakaavassa enemmän kuin aiemmin on ymmärretty. Tulokseni viittaavat myös siihen, että lajienvälisiä positiivisia vuorovaikutuksia voitaisiin käyttää hyväksi suunniteltaessa linnuston runsauden seurantaa kansalaistieteen avulla. Lisäksi työni osoittaa, että lajienvälisen sosiaalisen informaationkäytön seuraukset voiva johtaa yhteisötason ekologisiin muutoksiin, esimerkiksi lajien yhteisesiintymiseen tai välttelyyn, ja populaatiotason evolutiivisiin seurauksiin, kuten lajien ominaisuuksien samankaltaistumiseen tai eriytymiseen.
Nämä tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä ne osoittavat, että lajienvälisten, etenkin positiivisten vuorovaikutusten tutkimiseen tulisi panostaa tulevaisuudessa myös laajassa maantieteellisessä mittakaavassa, jotta voisimme paremmin ymmärtää niiden vaikutuksia eliöyhteisöjen tasolla ja huomioida lajienvälisten vuorovaikutusverkostojen suojelun päätöksenteossa.