Lukion keskeyttämisen äärellä. Subjektitieteellisen psykologian näkökulma toimijuuden tukemiseen ohjauksessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa. luentosali L2
Väitöksen aihe
Lukion keskeyttämisen äärellä. Subjektitieteellisen psykologian näkökulma toimijuuden tukemiseen ohjauksessa
Väittelijä
KM Kirsi Raetsaari
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Oppiminen ja oppimisprosessit
Oppiaine
Kasvatuspsykologia
Vastaväittäjä
Professori Sanna Vehviläinen, Itä-Suomen yliopisto
Kustos
Dosentti Teemu Suorsa, Oulun yliopisto
Lukion keskeyttäminen terminä epäselvä – saattaa jopa vaikeuttaa ohjauksen saavutettavuutta
Lukion keskeyttämiselle ei ole ennen oppivelvollisuuslain täytäntöönpanoa (vuonna 2021) ollut yksiselitteistä määritelmää. Tämä tutkimus osoittaa, että se on vaikeuttanut keskeyttämisestä keskustelemista ja pahimmillaan voinut estää keskeyttämistä harkitseville nuorille tarjottavan ohjauksen toteutumisen.
Nykyinenkään määritelmä ei näytä vastaavan lukiolaisnuorten ja heitä ohjaavien ammattilaisten käsityksiä keskeyttämisestä. ”Vaikka laissa säädetään nykyisin keskeyttämistä harkitsevien tukitoimista, osa nuorista jää silti tuen ulkopuolelle”, tutkija sanoo. Syitä on monia.
Tutkimus osoittaa, että lukiolaiset kokevat opiskelunsa haasteet osittain eri tavalla kuin heitä ohjaavat ammattilaiset. Siinä missä ammattilaiset keskittyivät koulussa kohdattuihin haasteisiin, lukiolaiset kuvasivat koko elämäänsä haasteineen päivineen. Käsitys lukio-opintojen merkityksellisyydestä omassa elämässä usein vasta rakentuu tai muuttuu lukio-opintojen aikana.
Lukion keskeyttämistä lähestytään tässä tutkimuksessa nuoren toimijuutena, jonka tukemiseksi lukioissa tarjotaan ohjausta. Tutkimus tarjoaa ohjaustyötä tekeville ammattilaisille suomalaisessa keskustelussa vielä melko tuntemattoman, uudenlaisen, käsitteistön ja menetelmän.
”Käyttämäni käsitteistön avulla ammattilaiset voivat ohjaustyössään tehdä havaintoja oppilaitoksensa toimintakulttuurista ja nostaa esiin seikkoja, jotka eivät arjessa toimi osallistujien kannalta optimaalisella tavalla”, Raetsaari kertoo.
Tämän tutkimuksen valossa on aiheellista kiinnittää huomiota ammattilaisten monialaisen yhteistyön johtamiseen. Tutkimus tarjoaa uuden tarkastelutavan myös esimerkiksi lukiolaisten poissaoloihin ja ohjauksen vaikuttavuuteen. Tutkimus osoittaa, kuinka lukiolaisten arjessa koulun tarjoama ohjaus on vain yksi tuen muoto, jota kaikki lukiolaiset eivät pidä itselleen mahdollisena.
Vaikka julkisuudessa keskustellaan paljon ohjauksen resurssien lisäämisen tarpeesta, tässä tutkimuksessa nousee esiin myös tarve tarkentaa olemassa olevien resurssien käyttöä. Ohjaus kuuluu lukiossa kaikkien tehtäviin, mutta joissakin lukioissa ohjauksen työnjaossa on täsmentämisen varaa. On myös aiheellista tarkastella lukioikäisten nuorten terveydenhuollon palvelutarjontaa, sillä liian usein koulun henkilökunta joutuu paikkaamaan sen puutteita. ”Lukio on kuitenkin oppilaitos, ei hoitolaitos”, tutkija muistuttaa.
Tähän laadulliseen tutkimukseeni osallistui yhteensä 32 lukiolaisten ohjaukseen osallistuvaa ammattilaista sekä 18 opinnoissaan haasteita kokenutta lukiolaista, joista puolet oli keskeyttänyt lukion ja puolet valmistunut lukiosta. Aineisto tuotettiin ryhmä- ja yksilökeskusteluin yhdessä osallisten kanssa subjektitieteellisen psykologian tutkimusperiaatteita noudattaen.
Nykyinenkään määritelmä ei näytä vastaavan lukiolaisnuorten ja heitä ohjaavien ammattilaisten käsityksiä keskeyttämisestä. ”Vaikka laissa säädetään nykyisin keskeyttämistä harkitsevien tukitoimista, osa nuorista jää silti tuen ulkopuolelle”, tutkija sanoo. Syitä on monia.
Tutkimus osoittaa, että lukiolaiset kokevat opiskelunsa haasteet osittain eri tavalla kuin heitä ohjaavat ammattilaiset. Siinä missä ammattilaiset keskittyivät koulussa kohdattuihin haasteisiin, lukiolaiset kuvasivat koko elämäänsä haasteineen päivineen. Käsitys lukio-opintojen merkityksellisyydestä omassa elämässä usein vasta rakentuu tai muuttuu lukio-opintojen aikana.
Lukion keskeyttämistä lähestytään tässä tutkimuksessa nuoren toimijuutena, jonka tukemiseksi lukioissa tarjotaan ohjausta. Tutkimus tarjoaa ohjaustyötä tekeville ammattilaisille suomalaisessa keskustelussa vielä melko tuntemattoman, uudenlaisen, käsitteistön ja menetelmän.
”Käyttämäni käsitteistön avulla ammattilaiset voivat ohjaustyössään tehdä havaintoja oppilaitoksensa toimintakulttuurista ja nostaa esiin seikkoja, jotka eivät arjessa toimi osallistujien kannalta optimaalisella tavalla”, Raetsaari kertoo.
Tämän tutkimuksen valossa on aiheellista kiinnittää huomiota ammattilaisten monialaisen yhteistyön johtamiseen. Tutkimus tarjoaa uuden tarkastelutavan myös esimerkiksi lukiolaisten poissaoloihin ja ohjauksen vaikuttavuuteen. Tutkimus osoittaa, kuinka lukiolaisten arjessa koulun tarjoama ohjaus on vain yksi tuen muoto, jota kaikki lukiolaiset eivät pidä itselleen mahdollisena.
Vaikka julkisuudessa keskustellaan paljon ohjauksen resurssien lisäämisen tarpeesta, tässä tutkimuksessa nousee esiin myös tarve tarkentaa olemassa olevien resurssien käyttöä. Ohjaus kuuluu lukiossa kaikkien tehtäviin, mutta joissakin lukioissa ohjauksen työnjaossa on täsmentämisen varaa. On myös aiheellista tarkastella lukioikäisten nuorten terveydenhuollon palvelutarjontaa, sillä liian usein koulun henkilökunta joutuu paikkaamaan sen puutteita. ”Lukio on kuitenkin oppilaitos, ei hoitolaitos”, tutkija muistuttaa.
Tähän laadulliseen tutkimukseeni osallistui yhteensä 32 lukiolaisten ohjaukseen osallistuvaa ammattilaista sekä 18 opinnoissaan haasteita kokenutta lukiolaista, joista puolet oli keskeyttänyt lukion ja puolet valmistunut lukiosta. Aineisto tuotettiin ryhmä- ja yksilökeskusteluin yhdessä osallisten kanssa subjektitieteellisen psykologian tutkimusperiaatteita noudattaen.
Viimeksi päivitetty: 9.11.2023