Luuytimen mesenkymaalisten kantasolujen systeeminen annostelu. Koe-eläintyö kudosjakautumisesta ja -kohdentumisesta
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1
Väitöksen aihe
Luuytimen mesenkymaalisten kantasolujen systeeminen annostelu. Koe-eläintyö kudosjakautumisesta ja -kohdentumisesta
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Mäkelä
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos, kirurgia
Oppiaine
Kirurgia, anatomia ja solubiologia
Vastaväittäjä
Professori Ari Harjula, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Tatu Juvonen, Oulun yliopisto
Luuydinperäisten sidekudoksen kantasolujen annostelu verenkiertoon
Kantasoluterapia eri solutyypeillä on nouseva tieteenala ja tuonut mukanaan alati lisääntyviä sovellusmahdollisuuksia eri lääketieteellisissä käyttötarkoituksissa. Esimerkkejä sovellusmahdollisuuksista ovat sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ja eräät elimistön puolustusjärjestelmien häiriöihin liittyvät tilat. Eräs lupaavimmista ja tutkimuksessa käytetyimmistä solutyypeistä ovat luuydinperäiset sidekudoksen kantasolut.
Kantasolujen istutus voidaan toteuttaa eri tavoin, mutta annostelu verenkiertoon on helposti lähestyttävin sekä nopein tapa ja lisäksi ainoa mahdollisuus sellaisten tautitilojen hoidossa, jossa ei ole tiettyä kohdekudosta. Huolimatta tutkimusten runsaasta määrästä verenkiertoannosteluun ja sitä kautta solujen kohdekudokseen hakeutumiseen vaikuttavia tekijöitä ja ilmiöitä ymmärretään puutteellisesti. Erityisenä ongelmana nähdään solujen taipumus hakeutua muiden kohdekudosten kustannuksella runsain määrin keuhkokudokseen, mihin liittyy myös turvallisuusnäkökohtia.
Työssä tutkittiin kokeellisella mallilla kahden eri solulinjan ja antoreitin vaikutuksia kudoshakeutumiseen yleisesti sekä aivovauriomallissa. Valtimoannostelun havaittiin vähentävän keuhkohakeutumista, mutta hakeutuminen vaurioituneeseen aivokudokseen oli vähäistä. Työssä esitellään uusi menetelmä solujen käsittelyyn, jolla keuhkohakeutumista saatiin vähennettyä merkittävästi ja kudoskohdentumista lisättyä.
Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään solujen verenkiertoannostelluun liittyviä ilmiöitä ja kudoskohdentamista paremmin ja toimivat pohjana tutkimuksille, joilla luuydinperäisiä sidekudoksen kantasoluja sovelletaan käytännössä.
Kantasolujen istutus voidaan toteuttaa eri tavoin, mutta annostelu verenkiertoon on helposti lähestyttävin sekä nopein tapa ja lisäksi ainoa mahdollisuus sellaisten tautitilojen hoidossa, jossa ei ole tiettyä kohdekudosta. Huolimatta tutkimusten runsaasta määrästä verenkiertoannosteluun ja sitä kautta solujen kohdekudokseen hakeutumiseen vaikuttavia tekijöitä ja ilmiöitä ymmärretään puutteellisesti. Erityisenä ongelmana nähdään solujen taipumus hakeutua muiden kohdekudosten kustannuksella runsain määrin keuhkokudokseen, mihin liittyy myös turvallisuusnäkökohtia.
Työssä tutkittiin kokeellisella mallilla kahden eri solulinjan ja antoreitin vaikutuksia kudoshakeutumiseen yleisesti sekä aivovauriomallissa. Valtimoannostelun havaittiin vähentävän keuhkohakeutumista, mutta hakeutuminen vaurioituneeseen aivokudokseen oli vähäistä. Työssä esitellään uusi menetelmä solujen käsittelyyn, jolla keuhkohakeutumista saatiin vähennettyä merkittävästi ja kudoskohdentumista lisättyä.
Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään solujen verenkiertoannostelluun liittyviä ilmiöitä ja kudoskohdentamista paremmin ja toimivat pohjana tutkimuksille, joilla luuydinperäisiä sidekudoksen kantasoluja sovelletaan käytännössä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024