Männyn (Pinus sylvestris L.) sopeutumisen aikana tapahtuvat muutokset DNA:n metylaatiossa ja geenien ilmentymisessä

Mänty on havupuulaji, joka on levinnyt laajoille alueilla pohjoisella pallonpuoliskolla. Se on kuitenkin herkkä äkillisille ympäristössä tapahtuville muutoksille. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että epigeneettiset muutokset voivat auttaa kasveja sopeutumaan nopeasti ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Epigeneettiset muutokset, kuten DNA:n metylaatio, vaikuttavat geenien ilmentymiseen ja sitä kautta myös kasvien kasvuun ja elinkykyyn. Tämä väitöskirja tuo uutta tietoa sopeutumiseen liittyvien geenien ilmentymisen muutoksista ja epigeneettisestä säätelystä metsäpuilla.

Tässä väitöstyössä tutkittiin geenien ilmentymistä ja epigeneettisen säätelyn roolia männyn sopeutumisessa. Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin eteläistä ja pohjoista alkuperää olevien mäntyjen kasvun ja geenien ilmentymisen eroja erilaisissa valoympäristöissä. Toisessa ja kolmannessa osatyössä tutkittiin geenien ilmentymisen eroja ja epigeneettisiä muutoksia eri puolilla Suomea sijaitsevissa mäntymetsissä.

Väitöskirjan tulokset osoittivat, että tutkittujen geenien ilmentymistasot erosivat pohjoista ja eteläistä alkuperää olevissa männyissä erilaisissa valo-olosuhteissa sekä pohjoisten ja eteläisten mäntymetsien välillä. Tutkimustulosten perusteella voi päätellä, että erot geenien ilmentymisessä sekä DNA:n metylaatiotasoissa vaikuttavat männyn kasvuun ja sopeutumiseen. Metsien välillä havaittujen geenien ilmentymiserojen taustalla saattavat olla DNA:n metylaatiomuutokset. Tuloksista löytyi myös viitteitä siihen, että epigeneettiset muutokset voivat periytyä emopuulta jälkeläisille.