Mielenterveyden edistäminen peruskoulussa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Markku Larmas auditorio (H1091), Aapistie 3
Väitöksen aihe
Mielenterveyden edistäminen peruskoulussa
Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Anna Onnela
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö (PEDEGO)
Oppiaine
Lastenpsykiatria
Vastaväittäjä
Pofessori Kirsti Kumpulainen, Itä-Suomen yliopisto
Kustos
Professori Hanna Ebeling, Oulun yliopisto
Mielenterveyden edistäminen peruskoulussa
Erilaiset mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat lapsilla ja nuorilla yleisiä, ja suuri osa aikuisiän mielenterveyden häiriöistä alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Koulut ovat lapsille ja nuorille yhteinen ja luonnollinen ympäristö, minkä vuoksi mielenterveyden edistämisen interventiot kouluympäristöissä voivat olla erityisen vaikuttavia.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata mielenterveyden edistämisen toimintamallia peruskouluissa sekä selvittää koulujen henkilökunnan ja oppilaiden näkemyksiä mielenterveyden edistämisestä. Aikaisempiin tutkimuksiin perustuvassa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin, millaisia mielenterveyden edistämisen interventioita on aikaisemmin kehitetty. Oulun kaupungissa mielenterveyden edistämisen kehittämisen työpajoissa tuotetun aineiston avulla kuvattiin peruskouluihin suunnatun mielenterveyden edistämisen toimintamallia. Kyselylomakkeilla selvitettiin koulujen henkilökunnan näkemyksiä oppilaiden hyvinvoinnista ja mielenterveyden edistämisestä sekä oppilaiden näkemyksiä ja asenteita mielenterveyden häiriöistä, avun saannista sekä toteutetusta psykoedukatiivisesta interventiosta.
Tulosten perusteella mielenterveyden edistäminen toteutuu kouluilla monitasoisesti. Interventiot toteutuvat yksilö, ryhmä, ja yleisellä tasolla. Koulujen henkilökunnan mielestä mielenterveyden edistäminen on osa koulun perustoimintaa. Koulujen henkilökunta koki, että oppilaiden hyvinvointi on heikentynyt ja oppilaat osoittavat välinpitämättömyyttä omaa hyvinvointiaan kohtaan. Oppilaat tunnistivat mielenterveyden häiriöiden oireita hyvin, ja he olivat myös yleensä halukkaita kanssakäymiseen henkilöiden kanssa, joilla on mielenterveyden ongelmia. Oppilaat hakivat mieluummin apua perheen jäseniltä ja kavereilta kuin ammattilaisilta. Epätodennäköisin avun hakemisen kohde oli koulun henkilökunta, erityisesti opettajat. Yleisimmät avun hakemisen esteet olivat pelko negatiivisesta suhtautumisesta, pelko nolostumisesta tai huoli, että avun hakemisesta ei olisi hyötyä. Oppilaat kokivat psykoedukatiivisen intervention positiivisesti, ja saivat sen avulla hyödyllistä tietoa mielenterveydestä.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata mielenterveyden edistämisen toimintamallia peruskouluissa sekä selvittää koulujen henkilökunnan ja oppilaiden näkemyksiä mielenterveyden edistämisestä. Aikaisempiin tutkimuksiin perustuvassa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin, millaisia mielenterveyden edistämisen interventioita on aikaisemmin kehitetty. Oulun kaupungissa mielenterveyden edistämisen kehittämisen työpajoissa tuotetun aineiston avulla kuvattiin peruskouluihin suunnatun mielenterveyden edistämisen toimintamallia. Kyselylomakkeilla selvitettiin koulujen henkilökunnan näkemyksiä oppilaiden hyvinvoinnista ja mielenterveyden edistämisestä sekä oppilaiden näkemyksiä ja asenteita mielenterveyden häiriöistä, avun saannista sekä toteutetusta psykoedukatiivisesta interventiosta.
Tulosten perusteella mielenterveyden edistäminen toteutuu kouluilla monitasoisesti. Interventiot toteutuvat yksilö, ryhmä, ja yleisellä tasolla. Koulujen henkilökunnan mielestä mielenterveyden edistäminen on osa koulun perustoimintaa. Koulujen henkilökunta koki, että oppilaiden hyvinvointi on heikentynyt ja oppilaat osoittavat välinpitämättömyyttä omaa hyvinvointiaan kohtaan. Oppilaat tunnistivat mielenterveyden häiriöiden oireita hyvin, ja he olivat myös yleensä halukkaita kanssakäymiseen henkilöiden kanssa, joilla on mielenterveyden ongelmia. Oppilaat hakivat mieluummin apua perheen jäseniltä ja kavereilta kuin ammattilaisilta. Epätodennäköisin avun hakemisen kohde oli koulun henkilökunta, erityisesti opettajat. Yleisimmät avun hakemisen esteet olivat pelko negatiivisesta suhtautumisesta, pelko nolostumisesta tai huoli, että avun hakemisesta ei olisi hyötyä. Oppilaat kokivat psykoedukatiivisen intervention positiivisesti, ja saivat sen avulla hyödyllistä tietoa mielenterveydestä.
Viimeksi päivitetty: 11.4.2023