Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut Suomessa

Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut (ASPA) kehitettiin psykiatrisen sairaalahoidon alasajon seurauksena varmistamaan vakavista mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden tarvitseman tuen, hoidon ja kuntoutuksen jatkuvuus avohoidossa. Vaikka palveluita on ollut vuosikymmeniä, niiden kuntouttavasta vaikutuksesta on vähän näyttöön perustuvaa tietoa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden kehittymistä ja arvioida asukkaiden kuntoutumista Suomessa. Tutkimus koostuu systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta, psykiatrisen palvelujärjestelmän arvioinnista pohjautuen kansallisisiin indikaattoreihin sekä kenttätutkimuksesta (Porvoon ASPA-projekti). Kansallisilla indikaattoreilla tarkasteltiin ASPA-kehityksen aikatrendejä Suomessa 23 vuoden ajalta. Kenttätutkimuksessa hyödynnetiin ASPA-yksiköiden esihenkilöiltä kerättyjä tietoja yksikköjen toiminasta ja asukkaista. Lisäksi arvioitiin kansainvälisen ASPA-luokituksen (STAX-SA) soveltuvuutta vertailemalla sitä suomalaiseen kolmitasoiseen palvelujen luokitusjärjestelmään.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus osoitti ASPA-tutkimusten vähäisyyden. Mukaanottokriteerit täytti 21 julkaisua, joista vain yhdeksässä oli raportoitu ASPA-asukkaiden seurantatietoja. Kansallisten indikaattorien aikatrendianalyysit osoittivat, että sairaalahoidon vähentyessä asumispalveluiden käyttö lisääntyi samassa suhteessa. Psykiatrisen avohoidon kasvu suhteessa psykiatrisen sairaalahoidon käytön vähenemiseen ilmeni tapahtuneen ajallisesti myöhemmin. STAX-SA-taksonomia soveltui hyvin tehostetun palveluasumisen ja yhteisöllisen asumisen yksiköiden luokitteluun, mutta suhteellisen huonosti tukiasumisen ja tuetun asumisen yksiköiden luokitteluun. Porvoon ASPA-projektissa mukana olleista asukkaista alle viidesosa kuntoutui ja siirtyi vähemmän tuettuun ASPA-asumiseen.
Asumispalveluja tarvitaan erityisesti vakavista mielenterveysongelmista kärsiville. Näyttää siltä, että Suomessa on huolestuttava kehityssuunta siihen, että asumispalvelut ovat siirtymässä säilövämpään toimintaan kuntoutuksen sijaan. Tämä on seurausta avohoidon resurssien niukkuudesta ja psykiatristen sairaansijojen jatkuvasta alasajosta. Näin ollen potilaat kotiutetaan sairaaloista mahdollisimman nopeasti, eivätkä asumispalvelut pysty vastaamaan heidän moninaisiin tarpeisiinsa saatikka kuntouttamaan heitä potentiaalinsa mukaisesti.