Mitä minä tästä saan? Tiedekunnan henkilöstön organisaatioon sitoutuminen Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kauppakorkeakouluissa

Monissa yliopistoissa hallintotavan muuttuminen yritysmäisemmäksi vaikuttaa työoloihin, työkäytäntöihin, työsopimuksiin ja henkilöstön autonomiaan. Henkilöstön sitoutuminen yliopistojen kauppakorkeakouluihin liittyy läheisesti tiedekuntien henkilöstön näkemyksiin organisaatioelämästä ja suhteista institutionaalisiin johtajiin. Henkilöstön sitoutumiseen suuntautuneet käytöspiirteet liittyvät hallintorakenteen malliin, työympäristöön, työmääritelmään ja rooliodotuksiin. On tärkeää ymmärtää paremmin, miten nämä tekijät liittyvät kauppakorkeakoulujen henkilöstön sitoutumiseen, erityisesti monikulttuurisissa siirtymätalouksissa.

Tämä tutkimus hyödyntää Meyerin ja Allenin (1991) klassista kolmen komponentin mallia organisaatioon sitoutumisesta ymmärtääkseen, kuinka ekspatriaatit ja paikalliset tiedekunnan henkilöstön jäsenet kokevat sitoutumisensa tason suhteessa omaan organisaatioonsa Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa.

Tutkimus tulkitsee laadullista aineistoa, joka on kerätty haastattelemalla kuuden sekä yksityistä että julkista koulutussektoria edustavan kauppakorkeakoulun henkilöstöä Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Aineistosta nousi viisi henkilöstön sitoutumisen kannalta keskeistä tekijää: taloudellinen kompensaatio, organisaation arvot, autonomia, organisaation tuki ja oikeudenmukaisuus sekä johtajuus.

Laajentamalla ja haastamalla yleisiä näkemyksiä yliopiston henkilöstön sitoutumisesta tämä tutkimus kontribuoi organisaatioon sitoutumista käsittelevään kirjallisuuteen kolmella tavalla. Ensinnäkin tutkimus tuo uuden opiskelijoihin liittyvän näkökulman selittämään, kuinka organisaation epäonnistumiset opiskelijoiden laadun tukemisessa vaikuttavat huomattavasti henkilöstön sitoutumiseen. Toisekseen tutkimus määrittää, että siirtymätaloudessa akateemikoilla on taipumus sitoutua ammattiin, tieteenalaan tai maahan ennemmin kuin kauppakorkeakouluun, jossa he työskentelevät.

Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että taloudellinen kompensaatio on toisarvoinen asia akateemisissa instituutioissa työskenteleville ekspatriaateille, joiden työympäristölle ominaista on vakinaisten virkojen puuttuminen, uratulevaisuuden uhat liittyen ristiriitoihin tutkimuksen tuen tasossa ja instituution tutkimustuotteliaisuuden odotuksissa sekä erimielisyyttä aiheuttava ympäristö, jossa henkilöstö on syvästi turhautunut institutionaalisen johdon epäoikeudenmukaiseen kohteluun.