Molemminpuolisesti kuulokojeita tai sisäkorvaistutteita käyttävien sekä tyypillisesti kuulevien lasten sosiopragmaattinen kehitys neljän ja kuuden ikävuoden välillä

Krista Tuohimaan väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että molemminpuolisesti kuulokojeita tai sisäkorvaistutteita käyttävillä lapsilla esiintyy sosiaalisen kielenkäytön vaikeuksia vielä kuuden vuoden iässä. Kuulovammaisten lasten hoito- ja kuntoutuskäytänteitä tulisikin kehittää, että heidän osallisuuttaan ja oppimisen edellytyksiään voitaisiin parantaa.

Lasten kuulovammojen diagnostiikka ja kuulon apuvälineet, esimerkiksi kuulokojeet ja sisäkorvaistutteet, ovat kehittyneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuulon apuvälineitä käyttävä lapsi ei kuitenkaan yleensä kuule täysin normaalisti, minkä vuoksi hän tarvitsee usein puheterapiaa.

”Tyypillisesti kehittyvillä lapsilla puheen havaitseminen, kielelliset taidot ja sosiaalisen kielenkäytön taidot kehittyvät nopeasti vauvaiästä lähtien. Siksi kuulovammaisen lapsen kuntoutuksen tulisi alkaa mahdollisimman pian diagnoosin varmistuttua. Väitöstutkimukseni tulokset osoittivat, että kuulovammaisilla lapsilla esiintyy kielenkäytön vaikeuksia vielä kuuden vuoden iässä. Siksi olisikin tärkeää, että he myös saisivat kuntoutusta riittävän pitkään”, Krista Tuohimaa kertoo.

Tuohimaan väitöstutkimukseen osallistui 25 molemminpuolisesti kuulokojeita käyttävää, 29 molemminpuolisesti sisäkorvaistutteita käyttävää ja 65 tyypillisesti kuulevaa lasta. Tutkittavien sosiaalisen kielenkäytön taitoja arvioitiin vanhemmille ja päiväkodin henkilöstölle suunnatun kyselyn sekä kielenkäyttötaitoja mittaavan testin avulla. Monien eri taustatekijöiden yhteyttä tutkittavien kielenkäyttötaitoihin analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että 64 % kuulokojeita käyttävistä ja 62 % sisäkorvaistutteita käyttävistä lapsista suoriutui alle odotusten kielenkäyttöä mittaavasta testistä vielä kuuden vuoden iässä. Kuulokojeita käyttävien lasten osalta todettiin, että mitä vaikeampiasteinen kuulovamma lapsella oli, sitä todennäköisemmin hänellä oli sosiaalisen kielenkäytön vaikeuksia.

Äidin koulutustaso ja näönvaraisen päättelyn taidot olivat yhteydessä kuulokojeita tai sisäkorvaistutteita käyttävien lasten kielenkäyttötaitoihin. Kielelliset taidot, esimerkiksi sanavarasto, olivat yhteydessä sekä kuulovammaisten että tyypillisesti kuulevien lasten sosiaalisen kielenkäytön taitoihin.