Moniasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon perhetyössä. Monitahoarviointi Q-metodologialla

Sosiaali- ja terveydenhuollon perhetyössä on tärkeää, että ammattilaisilla ja asiakasperheellä syntyy yhteinen käsitys perheen tilanteesta ja tarvittavasta tuesta. Köyhä yhteistyökumppanuus, jossa tieto ei välity tai ongelmista ei uskalleta kertoa, voi pahimmillaan johtaa inhimillisiin tragedioihin. Murheellisimpia esimerkkejä näistä ovat lähimenneisyyden perhesurmat ja kuolemaan johtaneet lasten kaltoinkohtelut.

Väitöskirjatyössä tutkittiin perhetyön käytäntöjä ja yhteistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimukseen osallistui sosiaali- ja terveydenhuollon johtajia, esimiehiä, perhetyön ammattilaisia ja asiakasperheiden edustajia.

Tutkimus nostaa selkeästi esille ne erilaiset mielipiteet, mitkä estävät joustavaa yhteistyötä. Asiakaslähtöinen yhteistyökumppanuus ei tarkoita vielä samaa kaikille ammattilaisille. Johdon rooli ja merkitys koettiin epäselväksi ja myös vuorovaikutuksen toimivuudesta oli eriäviä käsityksiä.

Sen sijaan salassapitovelvollisuutta ei pidetty merkittävänä esteenä. Myöskään henkilöstö- tai aikaresurssien lisäämisen ei koettu parantavan merkittävästi yhteistyötä. Työntekijöiden vaihtuvuus koettiin ongelmaksi. Omaan työntekijään pitää pystyä luottamaan, jolloin uskalletaan kertoa vaikeatkin asiat. Merkittäväksi hyvää perhetyötä edistäväksi tekijäksi nähtiin asiakkaan aito kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen. Perheille tulee tarjota myös menetelmiä, joilla he itse selviävät arjen ongelmista.

Yhteistä arvokeskustelua ja selkeää johtajuutta tarvitaan, että yhteistyö saadaan toimimaan ammattilaisten ja perheiden välillä ja hyvät työntekijät pysymään työpaikoissa. Asiakasperheillä pitää olla luotettava oma vastuutyöntekijä, joka hoitaa yhteydenpidon ammattilaisten ja perheen välillä ja tuntee perheen palvelut. Tulevat ammattilaiset tulisi opettaa jo peruskoulutuksensa aikana yhteistyöhön toistensa kanssa järjestämällä heille monitieteisiä teoria- ja käytännön harjoittelukursseja. Näin opitaan tuntemaan toisten ammattilaisten rooleja ja kommunikointia tulevaa työelämää varten.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sosiaali- ja terveystoimen moniasiantuntijaisen perhetyön toimintakäytäntöjä, työmenetelmiä ja koulutusta.