Moniulotteinen kosketus päiväkodin suhteissa - Kertomuksia varhaiskasvatuksen arjesta

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopisto, Linnanmaan Martti Ahtisaari -sali

Väitöksen aihe

Moniulotteinen kosketus päiväkodin suhteissa - Kertomuksia varhaiskasvatuksen arjesta

Väittelijä

Kasvatustieteen maisteri Virve Keränen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajat, opettaminen ja kasvatusyhteisöt

Oppiaine

Kasvatustiede

Vastaväittäjä

Professori Marja-Leena Laakso, Jyväskylän yliopisto

Kustos

Professori Eila Estola, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Koskea vai ei? Kosketuksen säännöistä kohti rakkaudellista kosketusta päiväkodissa

Kaikki tiedämme, mitä kosketus on ja miltä se tuntuu. Tiedämme myös, että kosketus herättää monenlaisia tunteita. Uusi tieto ei liene sekään, että kosketuksella on vaikutusta hyvinvointiimme ja käyttäytymiseemme. Tutkimuksissa on todettu, että kosketus on tärkeä osa ihmisten välistä kommunikaatiota. Erityisen merkittävässä roolissa kosketus on aikuisen ja lapsen välisissä suhteissa. Huolimatta tästä tiedosta, vähemmälle huomiolle on jäänyt se, millaiseksi kosketus muotoutuu päiväkodin suhteissa. Tähän kysymykseen väitöstutkimuksessa pyritään vastaamaan.

Väitöstutkimus osoittaa, että kosketus päiväkodin suhteissa on moniulotteinen. Päiväkodin arjen hetkissä kosketus näyttäytyy itsestäänselvyytenä: kasvattajat kuvaavat, kuinka ilman kosketusta työtä olisi vaikea tehdä. Niin ikään lapset havaitsevat ja kokeilevat maailmaa kosketuksen avulla.

Tämän lisäksi kosketus näyttäytyy keinona rajoittaa toista. Kasvattajat koskettavat lapsia arjessa usein kontrolloidakseen ja ohjatakseen lapsia, mutta samoin lapset rajoittavat toisiaan kosketuksella keskinäisissä suhteissaan.

Kosketusta myös rajoitetaan. Kosketukseen liitetään sääntöjä ja normeja siitä, millainen kosketus on oikeanlaista ja millainen ei. Näin päiväkodin kosketuskulttuuri rakentuu suhteissa, joissa mukana ovat kasvattajien ja lasten henkilökohtaiset kokemukset kosketuksesta sekä yhteiskunnalliset tavat, säännöt ja normit. Lisäksi tutkimus osoittaa, että kosketuskulttuuri rakentuu myös suhteessa päiväkodin materiaalisen ympäristön kanssa. Esimerkiksi lelut ja penkit kutsuvat kokeilemaan ja haastamaan kosketuksen tapoja.

Kun julkisissa keskusteluissa kosketusta on pohdittu enimmäkseen hyvä-paha-dikotomioiden kautta, väitöstutkimus haastaa pohtimaan sitä, millaisia arvoja, asenteita ja normeja kosketukseen liitetään paitsi opetus- ja kasvatustyössä, myös laajemmin yhteiskunnassa.

Väitöstutkimus nostaa esiin myös kysymyksen, mitä jos kosketus päiväkodin suhteissa ymmärrettäisiin rakkaudellisena tekona? Tutkimus ehdottaa, että rakastavan kosketuksen kautta lapset ja kasvattajat voisivat luoda ympäristöstään paikan, jossa on tilaa rakkaudelle, kunnioitukselle ja oikeudelle omaan kehoon.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023