Muinaisesineestä kauppahyödykkeeksi – Arkeologia, kulttuuriperintö ja kolonialistiset tutkimuskäytänteet
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Keckman-sali (HU106), Linnanmaa
Väitöksen aihe
Muinaisesineestä kauppahyödykkeeksi – Arkeologia, kulttuuriperintö ja kolonialistiset tutkimuskäytänteet
Väittelijä
Filosofian maisteri Mirette Modarress-Sadeghi
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Arkeologia
Oppiaine
Arkeologia
Vastaväittäjä
Professori Mika Lavento, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori emeritus Milton Núñez , Oulun yliopisto
Kulttuuriperintö kaupallistuu – pitäisikö olla huolissaan?
Tutkimuksessa tarkastellaan kolonialististen käytänteiden vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön, sen kaupallistamiseen, ryöstökaivauksiin ja laittomaan kauppaan. Kulttuuriperintö ja kolonialismi ovat laajoja käsitteitä. Työn pyrkimyksenä on kuitenkin tyhjentävän käsittelyn sijaan pohtia ja tuoda esille kulttuuriperintökysymyksien ajankohtaisia teemoja tarkastellen tutkimuskysymyksiä myös yli tieteenalarajojen.
Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa kulttuuriperinnön merkitys kasvaa entisestään. Yksi menneisyyden perinnön arvostamisen ja merkityksien muodostumisen edellytyksistä on tiedon saanti. Valveutuneisuus kulttuuriperinnöstä, myös tieteenkentän ulkopuolella, auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja edistää perinnön suojelua.
Tutkimuksessa selviää, että globaalisti tarkasteltuna iso osa väestöstä ei saa riittävästi tietoa arkeologisesta perinnöstä samalla kun tietämyksen lisääminen olisi entistäkin ajankohtaisempaa ja tärkeämpää nykyisessä maailmantilanteessa. Ihmiset joutuvat muuttamaan jopa täysin vieraaseen kulttuuriympäristöön ja rakentamaan uutta yhteisöön ja kulttuuriin kuulumisen tunnetta. Se edellyttää eri osapuolien vuorovaikutusta ja keskustelua sekä hyvää tiedonlevitystä.
Asia on ajankohtainen myös kotimaassa. Oululaisille lukiolaisnuorille tehtyjen lomakekyselyiden pohjalta selvisi, että vaikka nuoret ovat suhteellisen hyvin perillä aineellisen perinnön merkityksistä, osa oli täysin tietämättömiä.
Sodat ja konfliktit Lähi-idän alueella ovat tuhonneet aineellista kulttuuriperintöä, mikä on osoittanut kulttuuriperinnön vahvan merkityksen ihmisten elämässä ja kietoutumisen yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin. Akuuttitilanteen aiheuttamat ongelmat vaativat oman tutkimuksensa, tässä työssä selvitellään sen sijaan vallan ja dominoinnin aiheuttamia vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön pitkällä aikavälillä.
Iran oli 1960- ja 1970-luvuilla yksi keskeisimmistä alueista, joissa eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yliopistot sekä museot tekivät arkeologista tutkimusta. Näin ollen Iranin tutkimus avaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tarkastella globaaleja ilmiöitä, kuten tiedon tuottamisen ja julkaisun käytänteitä sekä muinaisesineistön laitonta kaivua ja kauppaa.
Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa kulttuuriperinnön merkitys kasvaa entisestään. Yksi menneisyyden perinnön arvostamisen ja merkityksien muodostumisen edellytyksistä on tiedon saanti. Valveutuneisuus kulttuuriperinnöstä, myös tieteenkentän ulkopuolella, auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja edistää perinnön suojelua.
Tutkimuksessa selviää, että globaalisti tarkasteltuna iso osa väestöstä ei saa riittävästi tietoa arkeologisesta perinnöstä samalla kun tietämyksen lisääminen olisi entistäkin ajankohtaisempaa ja tärkeämpää nykyisessä maailmantilanteessa. Ihmiset joutuvat muuttamaan jopa täysin vieraaseen kulttuuriympäristöön ja rakentamaan uutta yhteisöön ja kulttuuriin kuulumisen tunnetta. Se edellyttää eri osapuolien vuorovaikutusta ja keskustelua sekä hyvää tiedonlevitystä.
Asia on ajankohtainen myös kotimaassa. Oululaisille lukiolaisnuorille tehtyjen lomakekyselyiden pohjalta selvisi, että vaikka nuoret ovat suhteellisen hyvin perillä aineellisen perinnön merkityksistä, osa oli täysin tietämättömiä.
Sodat ja konfliktit Lähi-idän alueella ovat tuhonneet aineellista kulttuuriperintöä, mikä on osoittanut kulttuuriperinnön vahvan merkityksen ihmisten elämässä ja kietoutumisen yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin. Akuuttitilanteen aiheuttamat ongelmat vaativat oman tutkimuksensa, tässä työssä selvitellään sen sijaan vallan ja dominoinnin aiheuttamia vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön pitkällä aikavälillä.
Iran oli 1960- ja 1970-luvuilla yksi keskeisimmistä alueista, joissa eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yliopistot sekä museot tekivät arkeologista tutkimusta. Näin ollen Iranin tutkimus avaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tarkastella globaaleja ilmiöitä, kuten tiedon tuottamisen ja julkaisun käytänteitä sekä muinaisesineistön laitonta kaivua ja kauppaa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024