Näkökulmia kestävistä ruokajärjestelmistä ja niiden kehityksestä Pohjois-Pohjanmaalla, Suomessa

Kestäviä ruokajärjestelmiä koskeva keskustelu alkoi kiihtyä 2010-luvulla, ja sen eri alateemoja korostetaan poliittisissa strategioissa ja ohjelmissa useilla aluetasoilla. Kestäviin ruokajärjestelmiin liittyvät kysymykset voivat linkittyä esimerkiksi paikalliseen tuotantoon ja sen uusiin jakeluinfrastruktuureihin, ravitsevan ruoan saatavuuteen, saavutettavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen sekä vähäisiin negatiivisiin ympäristövaikutuksiin.

Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin kestävän (ruokajärjestelmiin liittyvän) toiminnan alueellista organisoitumista, hallintaa ja kehitystä. Tutkimuksessa käsiteltiin ruokajärjestelmän eri osa-alueita ja niihin liittyviä kysymyksiä (lähiruoan logistiikan tehostamisen tarpeet ja mahdollisuudet, kuluttajavetoisten ruokapiirien toiminta ja kehitys, ruokahävikin hallinta ja potentiaaliset vähentämistoimet), ja toisaalta huomioitiin ruokaketjun eri toimijoiden (tuottajat, kuluttajat, ruokapalvelusektori) näkökulmia Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Suomessa. Aineiston keruussa ja käsittelyssä yhdistettiin useita menetelmiä ja lähestymistapoja, joista keskeisimpiä olivat kyselyt ja haastattelut, paikkatietopohjaiset saavutettavuusanalyysit sekä ruokahävikkimittaukset.

Jokainen osatutkimus tarjoaa hyviä käytäntöjä ja opetuksia kestävän ruokajärjestelmän kehitystyöhön. Osatutkimuksista tunnistettiin erilaisia toimintamalleja kestävän toiminnan alueelliseen organisoitumiseen, joista menestyksekkäimpänä ilmeni eri toimijoiden ja toimijatasojen välisen yhteistyön ympärille rakentuva toiminta. Toisaalta kestävyyden pääulottuvuuksien (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen) havaittiin linkittyvän kaikkiin osatutkimuksissa käsiteltyihin teemoihin suoraan tai välillisesti. Ekologinen kestävyys (erityisesti hiilijalanjälki) nousi vahvimmin esille.

Tämä tutkimus vahvistaa, että "kestävä ruokajärjestelmä" on hyvin moniulotteinen kokonaisuus. Eri ulottuvuuksien parempi tunnistaminen olisi hyödyllistä alueellisten strategioiden ja kehittämishankkeiden valmistelussa tulevaisuudessa. On myös suositeltavaa, että alueelliset erot ja niiden mahdollisuudet erilaisten kansainvälisten ja kansallisten strategioiden toteuttamiseen otettaisiin useammin huomioon.