Neuroradiologisen kuvantamisen vaikuttavuus. Magneettitutkimusten merkitys lasten käpylisäkekystien ja kehitysvammaisuuden, Chiari tyypin 1 epämuodostuman hoitotulosten sekä aivokasvainhoitojen myöhäisvaikutuksiin liittyvien selkänikamamuutosten

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 7. Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/62227387044?pwd=U2Q5TEY1UnhZUThiM0lUY0s0NWJwdz09

Väitöksen aihe

Neuroradiologisen kuvantamisen vaikuttavuus. Magneettitutkimusten merkitys lasten käpylisäkekystien ja kehitysvammaisuuden, Chiari tyypin 1 epämuodostuman hoitotulosten sekä aivokasvainhoitojen myöhäisvaikutuksiin liittyvien selkänikamamuutosten

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Miro-Pekka Jussila

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö (MIPT)

Oppiaine

Radiologia

Vastaväittäjä

Professori Taina Autti, Helsingin yliopisto

Kustos

Dosentti Maria Suo-Palosaari, Oulun yliopistollinen sairaala

Lisää tapahtuma kalenteriin

Neuroradiologisen kuvantamisen vaikuttavuus

Magneettikuvaus on keskushermoston tärkeimpiä tutkimusmenetelmiä. Magneettikuvauksen kysynnän kasvun myötä kuvantamistutkimuksiin on yleensä pitkät jonot. Tämä vuoksi olisi tärkeää pystyä vähentämään tarpeettomia tutkimuksia. Rajallisten resurssien vuoksi kuvantamistutkimukset tulisi kohdistaa potilaille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Resurssit ovat rajalliset magneettikuvantamisen suhteen etenkin pienillä lapsilla, jotka yleensä tarvitsevat anestesiaa kuvauksen ajaksi, mikä taas vaatii ylimääräistä hoitohenkilökuntaa. Tarpeettomat kuvantamistutkimukset voivat aiheuttaa potilaalle haittaa, sillä kuvantamistutkimusten määrän kasvun myötä myös sattumalöydösten määrä lisääntyy. Puutteellinen tietämys sattumalöydösten merkityksestä voi johtaa turhaan seurantakuvantamiseen.

Väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää magneettikuvauksen tarpeellisuutta neljässä erilaisessa potilasryhmässä. Tutkimuksessa arvioitiin kuvantamisen tarpeellisuutta lasten käpylisäkekystien seurannassa, lievän kehitysvamman diagnostiikassa, Chiari tyypin 1 epämuodostuman (CM1) diagnostiikassa sekä sen leikkaushoidon jälkeisessä seurannassa. Väitöskirjassa arvioitiin myös magneettikuvantamisen tarpeellisuutta lapsena aivokasvainhoitoja saaneiden aikuisten selän myöhäisvaikutusten diagnosoimisessa.

Tutkimustulosten perusteella tyypillisten käpylisäkekystien seurantakuvantaminen ei ole tarpeen. Pään magneettikuvauksesta ei ole hyötyä lievän kehitysvamman diagnostiikassa, jos potilaalla ei ole muita siihen liittyviä neurologisia oireita tai löydöksiä. CM1-potilaiden kuvantamislöydökset eivät merkittävästi korreloi oireisiin ennen leikkausta tai leikkauksen jälkeen. Rutiinimaisesta CM1-potilaiden seurantakuvantamisesta ei vaikuttaisi olevan hyötyä, jos potilaan leikkaustulos on ollut hyvä. Lapsuuden aivokasvaimiin kohdistuneet hoidot voivat aiheuttaa myöhäisvaikutuksia selkään. Hoitojen päätyttyä aivokasvaimen sairastaneet potilaat tarvitsevat säännöllistä seurantaa ja selän kuvantamisesta voisi olla hyötyä selkään kohdistuvien myöhäisvaikutuksien ehkäisyssä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024