Nilkkamurtumien hoito. Pitkäaikaisseurantatulokset ja pohjeluun ydinnaulaus korkean riskin potilailla

Nilkkamurtumapotilaita hoidettaessa hoitolinjan valinta on yksi tärkeimmistä kliinisistä kysymyksistä. Lyhyessä seurannassa murtuman stabiliteettiluokittelu ennustaa luotettavasti mahdollisen operatiivisen hoidon tarpeen, mutta pitkän seuranta-ajan tulokset puuttuvat.

Erityisen haasteen muodostavat iäkkäät, monisairaat potilaat, joiden leikkaushoitoon liittyy korkea komplikaatioiden riski. Pohjeluun ydinnaulaus on kehitetty vaihtoehtoiseksi, mahdollisesti komplikaatioita vähentäväksi leikkausmenetelmäksi, mutta teho on edelleen epävarma.

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli 1. selvittää stabiliteettiluokitteluun perustuvan hoidon pitkän seuranta-ajan toiminnallista ja radiologista lopputulosta sekä mahdollisia komplikaatioita ja nivelrikon kehittymistä; 2. raportoida pitkän seuranta-ajan toiminnallista tulosta isoloitujen sisäkehräsen murtumien jälkeen; ja 3. tutkia pohjeluun ydinnaulauksen toimivuutta korkean komplikaatioriskin potilailla.

Ensisijaisesti toiminnallista lopputulosta arvioitiin Olerud-Molander-kyselyllä (OMAS), toissijaisina mittareina käytettiin RAND 36 -terveyskyselyä sekä komplikaatiomääriä. Keskimäärin 12 vuoden seuranta-ajan jälkeen OMAS-pisteet olivat 92 pistettä 85 stabiilin murtuman ja 84 pistettä 75 epästabiilin, leikkaamalla hoidetun nilkkamurtuman saaneella potilaalla. Kun nilkkamurtuma todettiin stabiiliksi, ei operatiiviseen hoitoon jouduttu seuranta-aikana.

Nivelrikkomuutokset olivat yleisiä (56%) epästabiilin murtuman saaneilla potilailla. Keskimäärin 9,5 vuoden seurannan jälkeen 113:lla sisäkehräsen murtuman saaneella potilaalla konservatiivisesti hoidettujen potilaiden OMAS oli 87 ja leikkaushoidossa 85. Molemmissa ryhmissä murtuman alkuperäisen dislokaation lisääntyminen (≥ 2 mm) johti huonompaan toiminnalliseen lopputulokseen. Molemmissa tutkimuksissa elämänlaatu oli verrannollinen normaaliväestöön. Korkean riskin potilailla ydinnaulaukseen yhdistettynä huolelliseen pehmytkudosten arviointiin ja mahdolliseen vaiheistettuun hoitoon ei liittynyt infektiokomplikaatioita.

Yhteenvetona voidaan todeta, että stabiliteettiluokittelu on luotettava hoitolinjan valinnassa. Epästabiili nilkkamurtuma sekä > 2 mm dislokoitunut sisäkehräsen murtuma ovat vaikeampia vammoja ja johtavat huonompaan toiminnalliseen lopputulokseen. Korkean riskin potilailla pohjeluun ydinnaulaus tarvittaessa yhdessä vaiheistetun hoidon kanssa on turvallinen leikkaushoidon vaihtoehto.