Nykyaikainen hirsi tektoniikan näkökulmasta. Suomalaisten käsityksiä hirrestä arkkitehtonisena materiaalina
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaan kampus, sali L10
Väitöksen aihe
Nykyaikainen hirsi tektoniikan näkökulmasta. Suomalaisten käsityksiä hirrestä arkkitehtonisena materiaalina
Väittelijä
Arkkitehti Matti Lakkala
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Arkkitehtuurin yksikkö
Oppiaine
Arkkitehtuuri
Vastaväittäjä
Professori Matti Kuittinen, Aalto-yliopisto
Kustos
Professori Janne Pihlajaniemi, Oulun yliopisto
Hirren uusi tuleminen – millainen arkkitehtoninen materiaali nykyaikainen hirsi on?
Arkkitehti Matti Lakkalan väitöstutkimuksen perusteella hirsi koetaan terveellisenä rakennusmateriaalina ja -tekniikkana ymmärrettävyytensä ja umpipuisen koostumuksensa ansiosta. Nämä ominaisuudet näyttäytyvät tutkimuksessa keskeisinä myös arkkitehtoniselle laadulle.
Vuosituhantinen hirsirakentamisen perinne on hyvin tunnettu Suomessa. 2000-luvulla yleistynyt liimaa sisältävä lamellihirsi on mahdollistanut hirren käytön monipuolistumisen kesämökkirakentamisesta arkkitehtonisesti aiempaa vaativampiin kohteisiin, kuten julkiseen rakentamiseen. Historian painolasti ja nämä viimeaikaiset muutokset aiheuttavat arkkitehtuurin näkökulmasta kuitenkin epävarmuutta siitä, miten hirttä tulisi tänä päivänä kehittää ja käyttää.
Vastauksena tähän haasteeseen Lakkalan väitöskirjassa muodostetaan käsitys nykyaikaisesta hirrestä arkkitehtonisena materiaalina, tektoniikan näkökulmasta.
Haastatteluiden avulla on selvitetty hirteen liitettäviä käsityksiä. Näiden kautta on tarkasteltu kuinka hirsi vaikuttaa arkkitehtoniseen tilaan kokemuksen ja rakenteen tasoilla, ja edelleen, miten tämä rakennusmateriaalin ja tilan suhde edistää arkkitehtonista laatua.
Tutkimuksen johtopäätösten perusteella teollinen liimahirsi, erityisesti ristiinlaminoitu painumaton hirsi, voidaan nähdä paitsi hirtenä myös nykyaikaisena massiivipuisena rakennuselementtinä. Tämä väitöstutkimuksen kautta syntynyt ymmärrys voi auttaa karistamaan kulttuurista taakkaa hirren käyttämisestä uusilla tavoilla.
Vuosituhantinen hirsirakentamisen perinne on hyvin tunnettu Suomessa. 2000-luvulla yleistynyt liimaa sisältävä lamellihirsi on mahdollistanut hirren käytön monipuolistumisen kesämökkirakentamisesta arkkitehtonisesti aiempaa vaativampiin kohteisiin, kuten julkiseen rakentamiseen. Historian painolasti ja nämä viimeaikaiset muutokset aiheuttavat arkkitehtuurin näkökulmasta kuitenkin epävarmuutta siitä, miten hirttä tulisi tänä päivänä kehittää ja käyttää.
Vastauksena tähän haasteeseen Lakkalan väitöskirjassa muodostetaan käsitys nykyaikaisesta hirrestä arkkitehtonisena materiaalina, tektoniikan näkökulmasta.
Haastatteluiden avulla on selvitetty hirteen liitettäviä käsityksiä. Näiden kautta on tarkasteltu kuinka hirsi vaikuttaa arkkitehtoniseen tilaan kokemuksen ja rakenteen tasoilla, ja edelleen, miten tämä rakennusmateriaalin ja tilan suhde edistää arkkitehtonista laatua.
Tutkimuksen johtopäätösten perusteella teollinen liimahirsi, erityisesti ristiinlaminoitu painumaton hirsi, voidaan nähdä paitsi hirtenä myös nykyaikaisena massiivipuisena rakennuselementtinä. Tämä väitöstutkimuksen kautta syntynyt ymmärrys voi auttaa karistamaan kulttuurista taakkaa hirren käyttämisestä uusilla tavoilla.
Viimeksi päivitetty: 17.11.2023