Ohjausintervention vaikuttavuus elintapoihin ja elintapamuutokseen sitoutumiseen

Elintapojen muutos on noussut merkittäväksi tekijäksi sekä kansanterveyden että kansantalouden näkökulmasta. Yhä useammalle suomalaiselle elintapojen muutos on ajankohtaista terveyden ylläpitämiseksi tai jo olemassa olevien sairausriskien pienentämiseksi. Väitöstutkimukseen osallistuneiden henkilöiden verisuoniterveys ja nykyiset elintavat eivät olleet valtimoterveyttä edistäviä. Tutkimuksen mukaan elintapamuutokseen sitouttavia tekijöitä olivat huoli omista elintavoista, pystyvyys sekä ohjeisiin ja neuvoihin sitoutuminen. Omien elintapojen arviointi ja raportointi osoittautui haastavaksi, ja itsearvioidut elintavat olivat ristiriidassa valtimoterveyttä kuvaavien mittaustulosten kanssa. Väitöstutkimus tuottaa uutta tietoa ohjauksen vaikutuksesta elintapoihin ja elintapamuutokseen sitoutumiseen.

Tutkimuksen taustaa

Tutkimukseen osallistui 40-vuotiaita lappilaisia, joiden verisuoniterveys selvitettiin tutkimalla osallistujien kolesteroliarvot, verenpaine, verensokeri ja vyötärönympärys sekä määrittämällä painoindeksi. Osallistujien riski sairastua tyypin 2 diabetekseen arvioitiin diabeteksen riskitestillä. Elintavat kartoitettiin elintapakyselyllä, ja elintapamuutokseen sitoutumista tutkittiin sitoutumiskyselyllä. Lisäksi osallistujat täyttivät ruoka- ja liikuntapäiväkirjat. Tutkittavat osallistuivat elintapojen muutosryhmään, jossa tarkasteltiin laaja-alaisesti eri elintapojen vaikutusta valtimoterveyteen. Tutkimusaineisto kerättiin ennen elintapojen muutosryhmän alkua sekä 6 ja 12 kuukauden kuluttua.

Muutosryhmä vaikuttava toimintatapa

Tutkimus osoitti, että osallistujilla oli selkeä riski valtimotauteihin, kuten tyypin 2 diabetekseen ja sepelvaltimotautiin. Osallistujien ylipaino oli lähtötilanteessa huomattava, ja toteutuneen liikunnan määrä ei ollut terveyden kannalta riittävää. Elintapojen muutosryhmällä oli positiivisia vaikutuksia elintapoihin. Muun muassa kasvisten ja marjojen käyttö lisääntyi, ja suolan käyttö väheni, ja osallistujat omaksuivat lautasmallin aterioinnissa. Muutosvalmius ja ennakkoluulottomuus elintapamuutosta kohtaan lisääntyivät. Seuranta-aineiston perusteella 6 ja 12 kuukauden välillä tapahtui kuitenkin ”repsahdusta” elintavoissa.

Tutkimuksen mukaan vastuu omasta terveydestä ja halu huolehtia itsestä ovat elintapamuutoksen perusta. Tutkimus osoitti, että pysyvän elintapamuutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan pitkäkestoista tukea ja ohjausta.