“Olet aina kasvattaja näissä pienissä kylissä” – Varhaiskasvattajien yhdessä kerrottu työ ja elämä kulttuurisesti moninaisessa pohjoisessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, IT115
Väitöksen aihe
“Olet aina kasvattaja näissä pienissä kylissä” – Varhaiskasvattajien yhdessä kerrottu työ ja elämä kulttuurisesti moninaisessa pohjoisessa
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Riikka Kess
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Opettajat, opettaminen ja kasvatusyhteisöt
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Professori Satu Uusiautti, Lapin yliopisto
Kustos
Dosentti Anna-Maija Puroila, Oulun yliopisto
Varhaiskasvattajana kulttuurisesti moninaisessa pohjoisessa
Väitöstutkimus valottaa varhaiskasvattajien työtä ja elämää kulttuurisesti moninaisessa pohjoisessa kolmesta näkökulmasta. Näkökulmien kautta tarkastellaan, miten kasvattajat ymmärtävät kulttuurisen moninaisuuden ja kuulumisen, millaista kasvattajien arkipäivän työ on kulttuurisesti moninaisissa ympäristöissä ja miten kasvattajien kerronnalliset identiteetit muotoutuvat.
Kerronnallisen tutkimuksen aineistona on 24 varhaiskasvattajan vertaishaastattelut, jotka toteutettiin eri paikkakunnilla Pohjois-Suomessa vuonna 2018. Tutkimus osoittaa, että erilaiset monikerroksiset suhteet muovaavat kasvattajana olemista kulttuurisesti moninaisessa pohjoisessa aikaan kietoutuneena ja paikkaperustaisena ilmiönä.
Tutkimuksen tulokset havainnollistavat, kuinka varhaiskasvattajien identiteetit muotoutuvat kolmen ulottuvuuden – merkityksellisten paikkojen, ajallisuuden ja yhteisöjen – välillä. Tulokset myös osoittavat, että kasvattajien ammatillinen ja henkilökohtainen elämä kietoutuvat tiiviisti yhteen.
Lisäksi tutkimus havainnollistaa, kuinka kasvattajat tasapainoilevat pohjoisen kulttuurisesti moninaisissa yhteisöissä kuulumisen ja kuulumattomuuden välillä. Tutkimuksen tulokset tekevät myös näkyväksi, miten eettinen tasapainoilu kietoutuu kasvattajien pedagogisiin käytänteisiin ja päivittäisiin kohtaamisiin kulttuurisesti moninaisissa kasvatusyhteisöissä. Lisäksi tutkimus tarjoaa kerronnalliseen tutkimukseen uudenlaisen menetelmällisen lähestymistavan, vertaishaastattelut, joissa osallistujat kohtaavat toisensa ilman tutkijan läsnäoloa.
Tutkimuksen perusteella ehdotetaan, että varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksissa tulisi entisestään vahvistaa opiskelijoiden kulttuurienvälistä ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää osaamista yhdenvertaisempien varhaiskasvatuskäytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimuksessa on lisäksi luotu uusi käsite, paikkasidonnaiset kerronnalliset identiteetit, joka haastaa tunnistamaan paikan merkityksen kasvattajien kehittyville identiteeteille, jo opintojen aikana.
Kerronnallisen tutkimuksen aineistona on 24 varhaiskasvattajan vertaishaastattelut, jotka toteutettiin eri paikkakunnilla Pohjois-Suomessa vuonna 2018. Tutkimus osoittaa, että erilaiset monikerroksiset suhteet muovaavat kasvattajana olemista kulttuurisesti moninaisessa pohjoisessa aikaan kietoutuneena ja paikkaperustaisena ilmiönä.
Tutkimuksen tulokset havainnollistavat, kuinka varhaiskasvattajien identiteetit muotoutuvat kolmen ulottuvuuden – merkityksellisten paikkojen, ajallisuuden ja yhteisöjen – välillä. Tulokset myös osoittavat, että kasvattajien ammatillinen ja henkilökohtainen elämä kietoutuvat tiiviisti yhteen.
Lisäksi tutkimus havainnollistaa, kuinka kasvattajat tasapainoilevat pohjoisen kulttuurisesti moninaisissa yhteisöissä kuulumisen ja kuulumattomuuden välillä. Tutkimuksen tulokset tekevät myös näkyväksi, miten eettinen tasapainoilu kietoutuu kasvattajien pedagogisiin käytänteisiin ja päivittäisiin kohtaamisiin kulttuurisesti moninaisissa kasvatusyhteisöissä. Lisäksi tutkimus tarjoaa kerronnalliseen tutkimukseen uudenlaisen menetelmällisen lähestymistavan, vertaishaastattelut, joissa osallistujat kohtaavat toisensa ilman tutkijan läsnäoloa.
Tutkimuksen perusteella ehdotetaan, että varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksissa tulisi entisestään vahvistaa opiskelijoiden kulttuurienvälistä ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää osaamista yhdenvertaisempien varhaiskasvatuskäytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimuksessa on lisäksi luotu uusi käsite, paikkasidonnaiset kerronnalliset identiteetit, joka haastaa tunnistamaan paikan merkityksen kasvattajien kehittyville identiteeteille, jo opintojen aikana.
Viimeksi päivitetty: 26.8.2024