Opettajana ja kehittäjänä - vertaismentorointiryhmässä kehittäjäopettajan ammatillista identiteettiä kertomassa

Väitöskirjassa tarkastellaan ajankohtaista kehittäjäopettajan työtä. Opetusministeri Krista Kiuru avasi maaliskuun lopulla keskustelun kehittäjäopettajien saamisesta kaikille kouluille. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tyrmäsi ajatuksen välittömästi. Luukkaisen mukaan kehittäjäopettajien tuleminen kouluihin asettaisi opettajat eriarvoiseen asemaan ja olisi epäluottamuslause opettajien ammattitaitoa kohtaan. Oulussa on kehitetty oman näköinen kehittäjäopettajamalli, joka toimii ja jossa mukana olevat opettajat työskentelevät osan työajastaan kouluilla, osan kunnan opetustoimen hallinnossa. Tutkimuksessa tarkastellaan tällaisten opettajien kerrontaa työstään.

Oulun kaupungin opetustoimessa (nyk. sivistys- ja kulttuuripalveluissa) on panostettu kehittäjäopettajien toimintaan usean vuoden ajan. Tutkimuksesta selviää, että kehittäjäopettajuuden kautta tutkimuksen opettajat ovat voineet tuoda oman osaamisensa yhteiseen käyttöön. Kehittäjäopettajuus on tarjonnut myös toivotun poikkeaman pitkään samanlaisena jatkuneelle opettajan työlle.

Väitöskirjassa tarkastellaan opetustoimen kehittäjäopettajan identiteetin rakentumista opetustoimen hallinnon ja koulujen kehittämistyön välimaastossa. Tutkimuksessa kehittäjäopettajat kokoontuvat säännöllisesti kerrontaa ja toiminnallisia menetelmiä hyödyntävään vertaismentorointiryhmään kertomaan työstään. Kehittäjäidentiteetin rakentumisessa osoittautuu tärkeäksi haastavien tapahtumien reflektointi ryhmässä mentorin ohjauksessa. Haasteita syntyy sekä hallinnon toimijoiden kanssa, mutta myös omien opettajakollegoiden parissa. Haasteista selviäminen edellyttää uusien toimintatapojen oppimista sekä muutoksia omissa uskomuksissa, asenteissa ja tunteissa.

Kehittäjäopettajien kerronnasta tunnistetaan kolme erilaista kehittäjäidentiteettiä: joustava, kriittinen ja itsensä kehittäjä. Joustavalle kehittäjälle opettajuus on kiinteä osa kehittäjäopettajan identiteettiä ja kehittäjän työ itsensä toteuttamista. Joustava kehittäjä haluaa ehdottomasti toimia myös koululla opettajana. Kriittistä kehittäjää taas motivoi päteminen asiantuntijatehtävissä. Itsensä kehittäjä suhtautuu optimistisesti muutoksiin ja oman urapolun suunnitteluun.

Vertaismentorointiryhmä kerrotaan tutkimuksessa paikaksi, jossa on mahdollista reflektoida kehittäjäopettajan työhön liittyviä haasteita ja oppia uutta työtä. Vertaismentorointiryhmän toimiminen identiteetin rakentumisen tukena edellyttää luottamuksen syntymistä ryhmässä. Tällöin kriittisiä, identiteettiä haastavia tapahtumia pystytään jakamaan kehittäjäopettajien kesken.

Väitöskirjatutkimus on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro keskusteltaessa opettajien ammatillisen kasvun ja urakehityksen tukemisesta sekä osaamisen kehittämisestä.