Opiskelijoiden akateemiseen resilienssiin ja itsesäätelyyn vaikuttaminen. Interventio matematiikkaan
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/66872721865
Väitöksen aihe
Opiskelijoiden akateemiseen resilienssiin ja itsesäätelyyn vaikuttaminen. Interventio matematiikkaan
Väittelijä
Filosofian tohtori Alexander Krzensk
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden tiedekunta
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Apulaisprofessori Kalle Juuti, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Sanna Järvelä, Oulun yliopisto
Laatu korvaa määrän – oppilaiden itsesäätelykyvyn ja resilienssin kehittäminen parantaa australialaisen seitsemännen luokan matematiikan koetuloksia
Vaikka lisäharjoittelu olisi looginen ratkaisu koetulosten parantamiseen, tutkimukset ovat jo pitkään viitanneet siihen, että hyvät oppijat eivät tarvitse vain lisää harjoitusta, sen sijaan heidän on havaittu toistuvasti hyödyntävän oppimisaikaansa yhä tehokkaammilla oppimisstrategioilla.
Vaikka oppimistaitojen, kuten itsesäätelykyvyn ja akateemisen resilienssin kehittäminen on itsestään selvää, se on opetussuunnitelmassa irrotettu yksittäisistä oppiaineista ja sijoitettu Australian opetussuunnitelmassa osaksi yleisiä valmiuksia. Oppimisen itsesäätelyn eriyttäminen oppiaineista on johtanut erityisesti oletukseen siitä, että sitä kehitetään opetussuunnitelman jossain muussa osassa, jos ollenkaan. Kun australialaisia kouluja kehotetaan parantamaan koetuloksiaan, oppimisen itsesäätelyn kehittäminen vähenee entisestään ja vastauksena on sisällöllisen opetuksen lisääminen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa yhteys oppilaiden oppimisen itsesäätelyn ja resilienssin kehittämisen ja parantuneiden koetulosten välillä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää, vaikuttaako näiden taitojen kehittäminen enemmän heikommin menestyvien oppilaiden tuloksiin, koska heillä on usein enemmän vaikeuksia itsesäätelyn taidoissa kuin ikätovereillaan.
Tutkimus käytti seitsemännen luokan matematiikan opetussuunnitelmaan varattua aikaa kerran kahdessa viikossa yhden lukuvuoden ajan kehittääkseen oppimisen itsesäätelyä ja resilienssiä poikakoulussa Brisbanessa, Australiassa. Kun oppilaiden ymmärrys näistä taidoista kehittyi, he pystyivät harjoittelemaan niitä matematiikkan oppitunneilla. Oppilaiden neljän vuoden matematiikan koetulokset kerättiin ja analysoitiin.
Tulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneet oppilaat suoriutuivat tehtävistään johdonmukaisesti paremmin kuin oppilaat, jotka eivät osallistuneet tutkimukseen. Lisäksi heikoimmin menestyvät oppilaat paransivat tuloksiaan eniten.
Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että johdonmukaisella itsesäätelykyvyn ja resilienssin kehittämisellä on merkittävä positiivinen vaikutus oppilaiden koetuloksiin. Näin ollen korostuu koulujen tarve keskittyä kehittämään oppilaissa itsenäistä oppimista tukevia taitoja.
Vaikka oppimistaitojen, kuten itsesäätelykyvyn ja akateemisen resilienssin kehittäminen on itsestään selvää, se on opetussuunnitelmassa irrotettu yksittäisistä oppiaineista ja sijoitettu Australian opetussuunnitelmassa osaksi yleisiä valmiuksia. Oppimisen itsesäätelyn eriyttäminen oppiaineista on johtanut erityisesti oletukseen siitä, että sitä kehitetään opetussuunnitelman jossain muussa osassa, jos ollenkaan. Kun australialaisia kouluja kehotetaan parantamaan koetuloksiaan, oppimisen itsesäätelyn kehittäminen vähenee entisestään ja vastauksena on sisällöllisen opetuksen lisääminen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa yhteys oppilaiden oppimisen itsesäätelyn ja resilienssin kehittämisen ja parantuneiden koetulosten välillä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää, vaikuttaako näiden taitojen kehittäminen enemmän heikommin menestyvien oppilaiden tuloksiin, koska heillä on usein enemmän vaikeuksia itsesäätelyn taidoissa kuin ikätovereillaan.
Tutkimus käytti seitsemännen luokan matematiikan opetussuunnitelmaan varattua aikaa kerran kahdessa viikossa yhden lukuvuoden ajan kehittääkseen oppimisen itsesäätelyä ja resilienssiä poikakoulussa Brisbanessa, Australiassa. Kun oppilaiden ymmärrys näistä taidoista kehittyi, he pystyivät harjoittelemaan niitä matematiikkan oppitunneilla. Oppilaiden neljän vuoden matematiikan koetulokset kerättiin ja analysoitiin.
Tulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneet oppilaat suoriutuivat tehtävistään johdonmukaisesti paremmin kuin oppilaat, jotka eivät osallistuneet tutkimukseen. Lisäksi heikoimmin menestyvät oppilaat paransivat tuloksiaan eniten.
Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että johdonmukaisella itsesäätelykyvyn ja resilienssin kehittämisellä on merkittävä positiivinen vaikutus oppilaiden koetuloksiin. Näin ollen korostuu koulujen tarve keskittyä kehittämään oppilaissa itsenäistä oppimista tukevia taitoja.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024