Oppimisen tuki yläkoulussa. Oppilaiden, aineenopettajien ja erityisopettajien näkemyksiä ja kehitysehdotuksia
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
L6
Väitöksen aihe
Oppimisen tuki yläkoulussa. Oppilaiden, aineenopettajien ja erityisopettajien näkemyksiä ja kehitysehdotuksia
Väittelijä
Filosofian maisteri Ninnu Kotilainen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Erityispedagogiikka ja inklusiivinen kasvatus
Oppiaine
Erityispedagogiikka
Vastaväittäjä
Apulaisprofessori Kim Wickman, Umeån yliopisto
Kustos
Professori, emerita Marjatta Takala, Oulun yliopisto
Oppimisen tuki yläkoulussa
Erityispedagogiikan väitöksessä selvitettiin, minkälaista oppimisen tuki on yläkouluissa ja miten sitä voitaisiin kehittää. Tutkimuksen aineistona oli oppilaiden (n=54), aineenopettajien (n=115) ja erityisopettajien (n=63) vastauksia sähköisiin kyselyihin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja sen jäsentämiseen käytettiin kehittävän työntutkimuksen työkaluja.
Opettajat olivat kriittisiä oppimisen tuen käytännön toteutusta kohtaan. Erityisopettajien työtaakka on kasvanut hallitsemattomaksi ja monet aineenopettajat kokevat jäävänsä oppilaiden ainoaksi tueksi. Opettajien välinen työnjako tukiasioissa on epäselvä. Oppilaat kertoivat, ettei tukea ole saatavilla heti, kun sille on tarvetta ja tuki saattaa loppua äkillisesti. He haluaisivat oppimiseensa tukea nimenomaan erityisopettajilta ja mieluiten pienryhmässä tai yksilöopetuksena. Aineenopettajilta oppilaat toivovat kärsivällisyyttä ja kiinnostusta oppilaita kohtaan.
Tulosten perusteella oppimisen tukea voitaisiin kehittää erityisesti neljällä osa-alueella. Näitä ovat 1) käsitteiden määrittely, 2) yhteistyön rakenteet, 3) resurssit ja 4) yhteinen käsitys oppimisen tuen tavoitteesta. Opetussuunnitelman mukaan peruskoulua tulisi kehittää inkluusioperiaatteen mukaisesti, ja oppimisen tukea suunnitella ja toteuttaa opettajien yhteistyössä. Inkluusion käsitettä ja käytännön toteutusta ei kuitenkaan selkeästi määritellä.
Yhteistyö puolestaan on käsite, johon niin nykyinen kuin tulevakin oppimisen tuki nojaa. Tämän yhteistyön tapoja tai sisältöjä ei ole määritelty eikä yhteistyön tekemiseen ole varattu aikaa. Yläkoulun rakenteet eivät sellaisenaan tue yhteistyön tekemistä. Jos yhteistyötä tukevia rakenteita ei ole luotu, yhteistyö jää pinnalliseksi ja suunnittelemattomaksi.
Näiden lisäksi vastaajilla oli eri käsitykset oppimisen tuen tavoitteista. Oppilaiden mukaan oppimisen tuen tavoitteena on tukea tuen tarpeessa olevia oppilaita. Aineenopettajien mielestä oppimisen tuen pitäisi tukea kaikkien opiskelua niin, että tukea tarvitsevat saavat oppimiseensa tukea, luokkiin saadaan työrauha ja aineenopettajilla on aikaa tukea myös lahjakkaiden oppilaiden opiskelua. Erityisopettajien näkemyksen mukaan oppimisen tuen tavoitteena on tukea oppilaiden ja opettajien lisäksi koulua kehittymään inklusiivisemmaksi.
Väitöksen perusteella voidaan sanoa, että inklusiivinen koulu tarvitsee tuekseen vahvan ja selkeän oppimisen tuen järjestelmän. Opettajia ei saa jättää yksin inkluusion tavoittelun ja oppilaiden tukemisen kanssa, vaan myös muiden toimijoiden on tuettava näitä tavoitteita. Yhteiskunnan on järjestettävä oppimisen tukeen inklusiivisessa koulussa tarvittavat resurssit. Tavoitteellista, käytännönläheistä tutkimusta tukitoimista ja tuen järjestämisestä yläkouluissa tarvitaan tukemaan opettajien käytännön työtä.
Opettajat olivat kriittisiä oppimisen tuen käytännön toteutusta kohtaan. Erityisopettajien työtaakka on kasvanut hallitsemattomaksi ja monet aineenopettajat kokevat jäävänsä oppilaiden ainoaksi tueksi. Opettajien välinen työnjako tukiasioissa on epäselvä. Oppilaat kertoivat, ettei tukea ole saatavilla heti, kun sille on tarvetta ja tuki saattaa loppua äkillisesti. He haluaisivat oppimiseensa tukea nimenomaan erityisopettajilta ja mieluiten pienryhmässä tai yksilöopetuksena. Aineenopettajilta oppilaat toivovat kärsivällisyyttä ja kiinnostusta oppilaita kohtaan.
Tulosten perusteella oppimisen tukea voitaisiin kehittää erityisesti neljällä osa-alueella. Näitä ovat 1) käsitteiden määrittely, 2) yhteistyön rakenteet, 3) resurssit ja 4) yhteinen käsitys oppimisen tuen tavoitteesta. Opetussuunnitelman mukaan peruskoulua tulisi kehittää inkluusioperiaatteen mukaisesti, ja oppimisen tukea suunnitella ja toteuttaa opettajien yhteistyössä. Inkluusion käsitettä ja käytännön toteutusta ei kuitenkaan selkeästi määritellä.
Yhteistyö puolestaan on käsite, johon niin nykyinen kuin tulevakin oppimisen tuki nojaa. Tämän yhteistyön tapoja tai sisältöjä ei ole määritelty eikä yhteistyön tekemiseen ole varattu aikaa. Yläkoulun rakenteet eivät sellaisenaan tue yhteistyön tekemistä. Jos yhteistyötä tukevia rakenteita ei ole luotu, yhteistyö jää pinnalliseksi ja suunnittelemattomaksi.
Näiden lisäksi vastaajilla oli eri käsitykset oppimisen tuen tavoitteista. Oppilaiden mukaan oppimisen tuen tavoitteena on tukea tuen tarpeessa olevia oppilaita. Aineenopettajien mielestä oppimisen tuen pitäisi tukea kaikkien opiskelua niin, että tukea tarvitsevat saavat oppimiseensa tukea, luokkiin saadaan työrauha ja aineenopettajilla on aikaa tukea myös lahjakkaiden oppilaiden opiskelua. Erityisopettajien näkemyksen mukaan oppimisen tuen tavoitteena on tukea oppilaiden ja opettajien lisäksi koulua kehittymään inklusiivisemmaksi.
Väitöksen perusteella voidaan sanoa, että inklusiivinen koulu tarvitsee tuekseen vahvan ja selkeän oppimisen tuen järjestelmän. Opettajia ei saa jättää yksin inkluusion tavoittelun ja oppilaiden tukemisen kanssa, vaan myös muiden toimijoiden on tuettava näitä tavoitteita. Yhteiskunnan on järjestettävä oppimisen tukeen inklusiivisessa koulussa tarvittavat resurssit. Tavoitteellista, käytännönläheistä tutkimusta tukitoimista ja tuen järjestämisestä yläkouluissa tarvitaan tukemaan opettajien käytännön työtä.
Viimeksi päivitetty: 4.4.2025