Painohaasteet, syömiskäyttäytyminen sekä fyysinen aktiivisuus ja kunto naisilla, joilla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä: Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 4
Väitöksen aihe
Painohaasteet, syömiskäyttäytyminen sekä fyysinen aktiivisuus ja kunto naisilla, joilla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä: Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966
Väittelijä
Liikuntatieteiden maisteri Emilia Pesonen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Saila Koivusalo, Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala
Kustos
Professori Terhi Piltonen, Oulun yliopisto ja Oulun yliopistollinen sairaala
Painohaasteet, syömiskäyttäytyminen sekä fyysinen aktiivisuus ja kunto naisilla, joilla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä: Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966
Naisilla, joilla on PCOS, on enemmän haasteita painonhallinnassa ja kehonkuvassa sekä suurempi riski häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle kuin muilla naisilla. Fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon määrä sekä fyysinen kunto eivät kuitenkaan eronneet muista naisista.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että PCOS:ää sairastavilla naisilla on useammin ylipainoa, vaikka he yrittävät laihduttaa elämänsä aikana muita naisia enemmän. Lisäksi he kokevat itsensä muita useammin ylipainoisiksi, myös silloin, kun ovat todellisuudessa normaalipainoisia. Laihdutusyritykset, ylipainokokemus sekä psyykkinen kuormittuneisuus, kuten masennus- ja ahdistusoireilu, lisäsivät riskiä häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle keski-iässä. Väitöskirjan havainnot viittaavat siihen, että PCOS:stä kärsivät naiset tarvitsevat tukea kokonaisvaltaiseen terveyden edistämiseen riittävän varhaisessa vaiheessa. Tuen tulisi huomioida vastuullinen painopuhe, psyykkinen kuormittuneisuus sekä alttius häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että PCOS-ryhmän sydän- ja aineenvaihduntaterveys oli heikompi kuin muilla naisilla, vaikka fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon määrässä ei ollut suuria eroja. Pienikin lisäys kohtuukuormitteiseen tai raskaan liikunnan määrään oli kuitenkin yhteydessä parempaan terveyteen. PCOS-ryhmän fyysinen kunto ei eronnut verrokkiryhmästä, mutta korkeampi miessukuhormonitaso oli yhteydessä heikompaan kestävyyskuntoon ja parempiin voimaominaisuuksiin. Väitöstutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että naiset, joilla on PCOS ja etenkin korkea miessukuhormonitaso, voisivat hyötyä yksilöllisemmistä liikuntasuosituksista.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää elintapoihin liittyviä tekijöitä PCOS:ää sairastavilla naisilla keski-iässä, sillä aiempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa nuoriin lisääntymisikäisiin naisiin. PCOS on yleisin lisääntymisikäisten naisten hormonaalinen häiriö, ja siihen liittyy merkittäviä terveysriskejä, kuten ylipaino, tyypin 2 diabetes ja masennus. Oireyhtymän tyypillisiin piirteisiin kuuluvat epäsäännöllinen kuukautiskierto, lisääntynyt miessukuhormonipitoisuus sekä monirakkulaiset munasarjat.
Tutkimus perustui Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966-aineistoon, jossa PCOS:ää esiintyi 13 %:lla naisista. PCOS-ryhmän ja verrokkien elintapoihin liittyviä tekijöitä tutkittiin 31- ja 46-vuotiaana kyselyiden ja kliinisten mittausten avulla.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että PCOS:ää sairastavilla naisilla on useammin ylipainoa, vaikka he yrittävät laihduttaa elämänsä aikana muita naisia enemmän. Lisäksi he kokevat itsensä muita useammin ylipainoisiksi, myös silloin, kun ovat todellisuudessa normaalipainoisia. Laihdutusyritykset, ylipainokokemus sekä psyykkinen kuormittuneisuus, kuten masennus- ja ahdistusoireilu, lisäsivät riskiä häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle keski-iässä. Väitöskirjan havainnot viittaavat siihen, että PCOS:stä kärsivät naiset tarvitsevat tukea kokonaisvaltaiseen terveyden edistämiseen riittävän varhaisessa vaiheessa. Tuen tulisi huomioida vastuullinen painopuhe, psyykkinen kuormittuneisuus sekä alttius häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että PCOS-ryhmän sydän- ja aineenvaihduntaterveys oli heikompi kuin muilla naisilla, vaikka fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon määrässä ei ollut suuria eroja. Pienikin lisäys kohtuukuormitteiseen tai raskaan liikunnan määrään oli kuitenkin yhteydessä parempaan terveyteen. PCOS-ryhmän fyysinen kunto ei eronnut verrokkiryhmästä, mutta korkeampi miessukuhormonitaso oli yhteydessä heikompaan kestävyyskuntoon ja parempiin voimaominaisuuksiin. Väitöstutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että naiset, joilla on PCOS ja etenkin korkea miessukuhormonitaso, voisivat hyötyä yksilöllisemmistä liikuntasuosituksista.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää elintapoihin liittyviä tekijöitä PCOS:ää sairastavilla naisilla keski-iässä, sillä aiempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa nuoriin lisääntymisikäisiin naisiin. PCOS on yleisin lisääntymisikäisten naisten hormonaalinen häiriö, ja siihen liittyy merkittäviä terveysriskejä, kuten ylipaino, tyypin 2 diabetes ja masennus. Oireyhtymän tyypillisiin piirteisiin kuuluvat epäsäännöllinen kuukautiskierto, lisääntynyt miessukuhormonipitoisuus sekä monirakkulaiset munasarjat.
Tutkimus perustui Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966-aineistoon, jossa PCOS:ää esiintyi 13 %:lla naisista. PCOS-ryhmän ja verrokkien elintapoihin liittyviä tekijöitä tutkittiin 31- ja 46-vuotiaana kyselyiden ja kliinisten mittausten avulla.
Viimeksi päivitetty: 21.3.2025