Paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden yksilöity sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteen kokoaminen

Nykyinen lainsäädäntö ja kentällä vallitsevat toimintatavat eivät tue paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden palvelujen integraatiota eli palvelujen yhteen kokoamista, saumattomuutta ja oikea-aikaisuutta. Paljon palveluja käyttäviä asiakkaita on väestöstä arviolta noin 10 prosenttia.

TtL Kirsti Ylitalo-Katajisto tarkasteli väitöskirjassaan paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota tietoperustaisen johtamisen näkökulmasta. Tutkimus paljasti, että asiakkaista tarvitaan aiempaa monialaisempaa tietoa ja myös tiedonkulkua eri sote-toimijoiden välillä tulee kehittää nykyisestä.

Sote-palvelujen asiakasprofilointiin liittyvää tutkimusta on olemassa niukasti. Tutkimuksessa hyödynnettiin hyvinvointikeskuksen suunnitteluvaiheessa kerättyjä kuntalaisten päiväkirjoja ja paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden palvelusuunnitelmista tunnistettuja asiakasprofiileja. Tarkastelun kohteena olivat lisäksi asiakkaiden perusterveydenhuollon, päivystyksen ja erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö ja heille myönnetyt sosiaalipalvelut.

Tutkimus osoitti, että paljon palveluja tarvitsevilla asiakkailla palvelujen käyttö on yksilöllistä ja riippuu vahvasti elämäntilanteesta. Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset palvelutarpeet kietoutuvat toisiinsa tiiviisti.

Ylitalo-Katajiston mukaan asiakasprofilointi voisi olla uudenlainen tapa paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden systemaattiselle ja laaja-alaiselle tunnistamiselle ja luokittelulle. ”Asiakkaiden määrittelyn tulisi perustua palvelujen määrän sijaan ammattilaisen tunnistamaan laaja-alaiseen palvelujen tarpeen arviointiin.”

Tulokset tukevat näkemystä paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden sote-palveluiden suunnitelmallisesta yhteen kokoamisesta. Tulosten mukaan tämä kuitenkin edellyttää lainsäädännön uudistamista sekä henkilöstön moniammatillisten työtapojen, koulutuksen ja johtamisen kehittämistä.

”Vaikuttavan hoidon ja palvelujen laadun varmistamiseksi myös sote-palvelujen tuottajilla tulisi olla mahdollisuus nähdä asiakkaan tietoja soveltuvin osin. Lisäksi lainsäädännössä olisi hyvä todeta, kenen vastuulla on yhteisen asiakassuunnitelman laatiminen ja kenellä on oikeus ja mahdollisuus saada suunnitelma käyttöönsä”, Ylitalo-Katajisto sanoo.

Sote-organisaatiot voivat hyödyntää väitöskirjassa tuotettua tietoa johtamisessaan sekä asiakaslähtöisten integraatiomallien rakentamisessa. Tiedosta on hyötyä myös päättäjille ja virkamiehille kansallisen sote-uudistuksen valmistelussa.