Perämeren maankohoamisrannikon järvialtaiden kehityspiirteitä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, luentosali IT 116
Väitöksen aihe
Perämeren maankohoamisrannikon järvialtaiden kehityspiirteitä
Väittelijä
Filosofian maisteri Olli-Pekka Siira
Oppiaine
Maaperägeologia
Vastaväittäjä
Professori Veli-Pekka Salonen, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Juha Pekka Lunkka, Oulun yliopisto
Perämeren maankohoamisrannikon muuttuva järviluonto
Perämeren maankohoamisrannikolla uusia järvialtaita syntyy jatkuvasti. Järvialtaita muodostuu pääasiassa kahdella tavalla: merenlahdekkeiden kuroutumisen ja dyynilampien patoutumisen seurauksena. Väitöstutkimus sisältää tutkimuskohteita Hailuodon, Oulunsalon, Lumijoen, Kuivaniemen ja Simon alueilta.
Maaperän geokemiallisilla ominaisuuksilla on suuri merkitys järvialtaiden ravinteisuuden kehittymiselle. Hailuodon tutkimuskohteilla havaittiin, että merellisen vaikutuksen vähetessä maankohoamisrannikon järvialtaat luontaisesti karuuntuvat, happamoituvat ja soistuvat. Järvialtaat voitiin luokitella veden laadun, pohjasedimentin geokemian ja piikuoristen levien lajiston perusteella viiteen eri ryhmään, jotka edustavat maankohoamisrannikon järvialtaiden eri kehitystasoja. Tunnusomaista ranta-altaille verrattuna sisämaan altaisiin olivat korkeammat suolojen ja ravinteiden pitoisuudet.
Väitöstutkimuksessa kuvataan tieteellisin menetelmin maankohoamisrannikon vesiluontotyyppien, fladojen ja kluuvilampien, ravinneverkostojen kehittymistä. Luonnonmukaisesti kehittyneen järviallassarjan veden laadun, maaperän ja sedimentin geokemian sekä sedimentin piileväkoostumuksen tutkimus tarjoaa tausta-arvoja, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi arvioitaessa vesialueen tilaa ympäristötutkimuksissa.
Maaperän geokemiallisilla ominaisuuksilla on suuri merkitys järvialtaiden ravinteisuuden kehittymiselle. Hailuodon tutkimuskohteilla havaittiin, että merellisen vaikutuksen vähetessä maankohoamisrannikon järvialtaat luontaisesti karuuntuvat, happamoituvat ja soistuvat. Järvialtaat voitiin luokitella veden laadun, pohjasedimentin geokemian ja piikuoristen levien lajiston perusteella viiteen eri ryhmään, jotka edustavat maankohoamisrannikon järvialtaiden eri kehitystasoja. Tunnusomaista ranta-altaille verrattuna sisämaan altaisiin olivat korkeammat suolojen ja ravinteiden pitoisuudet.
Väitöstutkimuksessa kuvataan tieteellisin menetelmin maankohoamisrannikon vesiluontotyyppien, fladojen ja kluuvilampien, ravinneverkostojen kehittymistä. Luonnonmukaisesti kehittyneen järviallassarjan veden laadun, maaperän ja sedimentin geokemian sekä sedimentin piileväkoostumuksen tutkimus tarjoaa tausta-arvoja, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi arvioitaessa vesialueen tilaa ympäristötutkimuksissa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024