Perinteitä ja modernisaatiota − Kainuun kruununmetsätorpparit 1860-luvulta 1920-luvun alkuun

Väitöstutkimus käsittelee Kainuun kruununmetsätorppareita koko yhteiskunnan lävistäneen suuren muutoksen, modernisaation, kontekstissa. Isossajaossa huomattava osa maista erotettiin valtiolle eli kruunulle. Metsähallinto otti nämä maat hallintaansa 1860-luvulla ja järjesti niillä sijainneiden noin 350 asumuksen aseman verottamalla ne kruununmetsätorppina. Uusien kruununmetsätorppien perustaminen oli mahdollista vuodesta 1874 lähtien. Vuonna 1920 Kainuussa oli yhteensä 1126 epäitsenäistä kruununmaiden asumusta. Kruununmetsätorppaväestön osuus väestöstä oli suurin Suomussalmella, Kuhmoniemellä, Puolangalla ja Hyrynsalmella.

Kruununmetsätorpat olivat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tilanteessa yksi vaihtoehto erityisesti itsellisväestölle hakea paikkaansa maailmassa. Työansioiden epäsäännöllisyyden takia torpparien osittainen omavaraistalous teki näiden toimeentulosta aina ajan mittaan varmemman kuin pelkästään työansioiden varassa elävillä. Epäitsenäinen asema ei kuitenkaan missään vaiheessa tyydyttänyt kruununmetsätorppareita. Poliittisen modernisaatiokehityksen ansiosta heille tuli mahdolliseksi organisoitua ajamaan tavoitteitaan uudella tavalla. Vuonna 1908 Kainuussa perustetun kruununtorppariliiton keskeisenä tavoitteena oli juuri torppien itsenäistäminen. Tämä mahdollistui vuonna 1922.

Tutkimuksessa kruununmetsätorppareita tarkastellaan rationaalisina toimijoina. Selvimmin näiden rationaalisuus tulee ilmi hankittuun tietoon pohjautuvissa pyrkimyksissä torppien maatalouden modernisointiin ja osallistumisessa poliittiseen toimintaan 1900-luvulla. Myös aiempi omiin tai perittyihin kokemuksiin perustunut ja paikallisen kulttuurin mahdollistama kruununmetsien luvaton käyttö voidaan nähdä rationaalisena valintana.

Rationaalisen valinnan teoria auttaa näkemään kruununmetsätorpparien mahdollisuudet, valinnat ja toimijuuden. Tämä näkökulma monipuolistaa käsitystämme syrjäseudun tavallisista ihmisistä pelkkinä olojen uhreina ja tekee heille siten oikeutta. Kokonaisuutena tutkimus täydentää osaltaan kuvaa tilattomasta väestöstä, modernisaatiosta sekä maalaisväestön selviytymiskeinoista yhteiskunnan ja maanomistusolojen muutoksessa.