Perioperatiivinen verenvuoto ja verituotteiden käyttö sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1
Väitöksen aihe
Perioperatiivinen verenvuoto ja verituotteiden käyttö sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Eeva-Maija Kinnunen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, kirurgia
Oppiaine
Sydänkirurgia
Vastaväittäjä
Dosentti Peter Raivio, HYKS, sydänkirurgian klinikka
Kustos
Professori Tatu Juvonen, Oulun yliopisto
Verensiirto voi huonontaa potilaan ennustetta sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen
Väitöstutkimuksessa selvisi, että sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen liittyvä suurempi verenvuoto ja verituotteiden käyttö liittyivät merkittävästi huonompaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen.
Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa. Vaikeassa sepelvaltimotaudissa sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on edelleen paras hoitovaihtoehto. Ohitusleikkaukseen liittyy suuri riski leikkauksen aikaiselle tai jälkeiselle verenvuodolle ja muille haittatapahtumille. Vuodon hoitona käytetään yleisesti verensiirtoa.
Väitöskirjatyössä tutkittiin leikkauksen yhteydessä ilmenevän vuodon ja siihen liittyvän verensiirron vaikutuksia leikkauksen jälkeisten haittatapahtumien kehittymiseen 2764 ohitusleikatulla potilaalla. Tutkimuksessa arvioitiin myös uuden luokituksen soveltuvuutta vuodon vaikeusasteen luokittelemiseen. Lisäksi tutkittiin siirrettyjen punasolujen varastointiajan vaikutusta potilaan ennusteeseen.
Potilailla, joille oli tehty kiireetön ohitusleikkaus ilman sydän-keuhkokoneen käyttöä, punasolujen anto oli itsenäinen riskitekijä sydänlihasvauriolle. Pidentynyt punasolujen varastointiaika ei ollut yhteydessä lyhyen tai pitkän aikavälin ennusteeseen potilailla, jotka olivat vuotaneet kohtalaisesti. Merkittävimmät riskitekijät ilman sydän-keuhkokonetta tehdyn leikkauksen jälkeiselle aivoinfarktille olivat minkä tahansa asteinen nousevan aortan valtimonkovettumatauti sekä verihiutaleiden ja/tai jääplasman anto.
Uusi luokitus toimi hyvin vuodon vaikeusasteen luokittelussa. Luokitusta voidaan käyttää sekä tutkimuksessa että potilastyössä. Runsaan verenvuodon ja siihen liittyvän verensiirron ehkäiseminen saattaa suojata potilasta sydänlihasvauriolta ja aivoinfarktilta ja mahdollisesti johtaa parempaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen.
Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa. Vaikeassa sepelvaltimotaudissa sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on edelleen paras hoitovaihtoehto. Ohitusleikkaukseen liittyy suuri riski leikkauksen aikaiselle tai jälkeiselle verenvuodolle ja muille haittatapahtumille. Vuodon hoitona käytetään yleisesti verensiirtoa.
Väitöskirjatyössä tutkittiin leikkauksen yhteydessä ilmenevän vuodon ja siihen liittyvän verensiirron vaikutuksia leikkauksen jälkeisten haittatapahtumien kehittymiseen 2764 ohitusleikatulla potilaalla. Tutkimuksessa arvioitiin myös uuden luokituksen soveltuvuutta vuodon vaikeusasteen luokittelemiseen. Lisäksi tutkittiin siirrettyjen punasolujen varastointiajan vaikutusta potilaan ennusteeseen.
Potilailla, joille oli tehty kiireetön ohitusleikkaus ilman sydän-keuhkokoneen käyttöä, punasolujen anto oli itsenäinen riskitekijä sydänlihasvauriolle. Pidentynyt punasolujen varastointiaika ei ollut yhteydessä lyhyen tai pitkän aikavälin ennusteeseen potilailla, jotka olivat vuotaneet kohtalaisesti. Merkittävimmät riskitekijät ilman sydän-keuhkokonetta tehdyn leikkauksen jälkeiselle aivoinfarktille olivat minkä tahansa asteinen nousevan aortan valtimonkovettumatauti sekä verihiutaleiden ja/tai jääplasman anto.
Uusi luokitus toimi hyvin vuodon vaikeusasteen luokittelussa. Luokitusta voidaan käyttää sekä tutkimuksessa että potilastyössä. Runsaan verenvuodon ja siihen liittyvän verensiirron ehkäiseminen saattaa suojata potilasta sydänlihasvauriolta ja aivoinfarktilta ja mahdollisesti johtaa parempaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024