Pienten eristyneiden susipopulaatioiden (Canis lupus) luupatologia

Useiden suurpetojen populaatiot ovat nykyään pirstaloituneita, ja ne ovat siten alttiita sukusiitoksen haitallisille vaikutuksille. Tämän väitöstutkimuksen yleistavoitteena on ollut tutkia luupatologiaa kahdessa pienessä, sukusiittoisessa, enemmän tai vähemmän eristyneessä susipopulaatiossa (Canis lupus) sekä kahdessa vertailupopulaatiossa.

Keskeinen havainto tutkimuksessa oli, että huolimatta pienten sukusiittoisten populaatioiden tehokkaasta pitkäaikaisesta seurannasta, poikkeavuudet olivat yleisiä ja jääneet aikaisemmin havaitsematta. Tulokset paljastivat erityyppisiä epämuodostumia ja osoittivat, että mitä pidempään populaatio on ollut geneettisesti eriytynyt, sitä suurempi on tiettyjen synnynnäisten selkärangan epämuodostumien esiintyvyys. Selkärangan epämuodostumien yleisyys lisääntyi ajan myötä kaikkein sukusiittoisimmissa populaatiossa. Sama malli ilmeni myös toisessa sukusiittoisessa populaatiossa, jossa tarkasteltiin useita erityyppisiä poikkeavuuksia.

Populaatioterveydellä on keskeinen asema eristettyjen populaatioiden suojelussa ja hoidossa, mutta luonnonvaraisissa populaatioissa sukusiitos- ja terveysvaikutuksia on yleensä vaikea arvioida. Luustojen analysointi antaa laajemman kuvan populaation terveydentilasta ja voi helpottaa populaation sukusiitosheikkouden havaitsemista.

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään luonnonpopulaatioiden terveyttä ja ovat tärkeä osa niiden hyvinvoinnin seurantaa. Työ perustuu useisiin eri instituutioiden yhteistyönä julkaistuihin artikkeleihin, ja sitä on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan aluerahasto.