Pohjoiset populaatiot ilmaston ja elinympäristön muutosten keskellä

Ihmisen toiminnasta johtuva ilmastonmuutos sekä elinympäristöjen katoaminen ja huononeminen vaikuttavat luonnon toimintaan ympäri maailman. Ilmaston lämpeneminen voi muuttaa sekä saalislajien että saalistajien elinkierron vaiheiden ajoittumista. Muutoksen seurauksena saalistajan lisääntymiskausi ei välttämättä enää ajoitu saaliin runsaushuipun kohdalle, mikä voi vaikuttaa saalistajan jälkeläistuottoon. Ihminen muuttaa ja tuhoaa monille lajeille suotuisia elinympäristöjä esimerkiksi metsiä käsittelemällä ja hakkaamalla. Arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen mahdollistaa ekologisesti kestävän metsien käytön.
Väitöskirjatyö käsittelee ympäristön muutosten vaikutuksia pohjoisiin tiaispopulaatioihin sekä kahta teemaa: ilmastonmuutoksen vaikutuksia lintujen pesinnän ajoitukseen ja onnistumiseen, sekä luonnon monimuotoisuutta suosivan metsätalouden kehittämistä.
Väitöstyössä käy ilmi, että ilmaston lämpenemisen seurauksena hömötiaisen pesintä osuu nykyisin paremmin yhteen ravinnon ajoittumisen kanssa. Tällä on lieviä myönteisiä vaikutuksia hömötiaisen lisääntymismenestykseen. Tali- ja sinitiaisten pesinnän ajoitus suhteessa ravinnon saatavuuteen on pysynyt hyvänä, vaikka ajoituksen muutoksia on havaittavissa. Tutkimus hömötiaisen pesäpaikanvalinnasta kertoo, että pesäpaikkoina toimivien lahopuiden saatavuus on keskeinen tekijä elinympäristön kelvollisuuden kannalta. Metsien harventaminen estää uuden lahopuun synnyn, joten sopivien metsälaikkujen harventamatta jättäminen edesauttaisi luonnon rikkauden säilyttämistä.
Väitöstyö pohjautuu Oulussa jo vuosikymmenten ajan toteutettuihin tali-, sini- ja hömötiaispopulaatioiden seurantoihin. Hömötiainen on pohjoisilla seuduilla kotoperäinen laji, kun taas tali- ja sinitiaiset ovat levittäytyneet etelästä muutamia vuosikymmeniä sitten. Kaikki kolme lajia pesivät koloissa: hömötiainen kaivertaa itse pesäkolonsa lahoon puuhun, sen sijaan tali- ja sinitiainen hyödyntävät linnunpönttöjä. Pesintäaikaan linnut ruokkivat poikasiaan lähinnä koivun lehvästössä elävillä hyönteistoukilla, joiden esiintymisen ajoittumista tutkimuksessa on myös seurattu.