Polaarinen keskiilmakehän otsoni: auringon protonien lyhytaikainen vaikutus ja pitkän aikavälin suuntaukset
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Sodankylän geofysiikan observatorio, Polaria-luentosali
Väitöksen aihe
Polaarinen keskiilmakehän otsoni: auringon protonien lyhytaikainen vaikutus ja pitkän aikavälin suuntaukset
Väittelijä
Filosofian maisteri Kenneth Nilsen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Sodankylän geofysiikan observatorio
Oppiaine
Polaarinen keskiilmakehän otsoni
Vastaväittäjä
Professori Jörg Gumbel, Tukholman yliopisto
Kustos
Professor Antti Kero, Sodankylän geofyysinen observatorio
Tutkimus auringon protonien lyhyen aikavälin vaikutuksesta polaariseen keskiilmakehän otsoniin ja arktisen otsonin pitkän aikavälin kehityksestä
Vaikka otsoni on vähäinen ainesosa maan ilmakehässä, se imee tehokkaasti suurimman osan Auringon haitallisesta UV-säteilystä. Tämä ei ainoastaan suojele elämää maapallolla, vaan tekee otsonista myös tärkeän ainesosan ilmakehän energiabudjetin ymmärtämisessä.
Tässä väitöstyössä tutkimme auringon protonitapahtumien vaikutusta ilmakehän keskiotsoniin pohjois- ja etelänavan yläpuolella sekä arktisen otsonikerroksen pitkän aikavälin trendejä. Tavoitteena on arvioida, kuinka hyvin nykyinen ilmastomalli vangitsee auringon protonitapahtumien vaikutuksen ilmakehän otsoniin vertaamalla mallia satelliittipohjaisiin havaintoihin. Tutkimme myös arktisen otsonin elpymisen todisteita analysoimalla ajan suhteen vaihtelevia trendejä 20 vuoden ajalta ilmapallojen otsoniluodauksista kerätyn otsonin aikasarjoissa.
Havaitsemme, että nykyinen huippuluokan ilmastomalli tarjoaa realistisen kuvan auringon protonitapahtumien vaikutuksesta ilmakehän otsoniin verrattuna satelliittipohjaisiin havaintoihin. Näin ollen päättelemme, että ilmastomalli tarjoaa konservatiivisen alustan avaruussään ilmastovaikutusten pitkän aikavälin simulaatioille. Havaitsemme myös, että arktisen otsonin taso oli nousussa vuotta 2017 edeltävinä vuosina. Kuitenkin seuraavina vuosina arktisen otsonin taso on laskenut. Siksi päättelemme, että arktisen otsonin palautuminen ei ole vielä havaittavissa, ja korostamme jatkuvan seurannan tärkeyttä, kunnes lopullinen elpyminen löydetään.
Tässä väitöstyössä tutkimme auringon protonitapahtumien vaikutusta ilmakehän keskiotsoniin pohjois- ja etelänavan yläpuolella sekä arktisen otsonikerroksen pitkän aikavälin trendejä. Tavoitteena on arvioida, kuinka hyvin nykyinen ilmastomalli vangitsee auringon protonitapahtumien vaikutuksen ilmakehän otsoniin vertaamalla mallia satelliittipohjaisiin havaintoihin. Tutkimme myös arktisen otsonin elpymisen todisteita analysoimalla ajan suhteen vaihtelevia trendejä 20 vuoden ajalta ilmapallojen otsoniluodauksista kerätyn otsonin aikasarjoissa.
Havaitsemme, että nykyinen huippuluokan ilmastomalli tarjoaa realistisen kuvan auringon protonitapahtumien vaikutuksesta ilmakehän otsoniin verrattuna satelliittipohjaisiin havaintoihin. Näin ollen päättelemme, että ilmastomalli tarjoaa konservatiivisen alustan avaruussään ilmastovaikutusten pitkän aikavälin simulaatioille. Havaitsemme myös, että arktisen otsonin taso oli nousussa vuotta 2017 edeltävinä vuosina. Kuitenkin seuraavina vuosina arktisen otsonin taso on laskenut. Siksi päättelemme, että arktisen otsonin palautuminen ei ole vielä havaittavissa, ja korostamme jatkuvan seurannan tärkeyttä, kunnes lopullinen elpyminen löydetään.
Viimeksi päivitetty: 8.11.2024