Preoperatiiviseen anemiaan, perioperatiiviseen verenvuotoon ja verensiirtoihin liittyvät komplikaatiot sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että verenvuoto sekä verensiirrot lisäsivät riskiä haittatapahtumille sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti yleisin kuoleman aiheuttaja, joista sepelvaltimotaudilla on suurin vaikutus. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on tavanomainen sydänkirurginen toimenpide, jota käytetään vakavasta sepelvaltimotaudista kärsivien potilaiden ennusteen sekä oireiden parantamiseksi. Kuten kirurgia yleisestikin, erityisesti sydänkirurgia on yhdistetty suurentuneeseen verenvuotoriskiin. Tällä potilasryhmällä yleisiä ongelmia, matalia hemoglobiiniarvoja eli anemiaa sekä verenvuotoa, hoidetaan tavallisesti verensiirroilla.

Väitöstyön tavoitteena oli selvittää leikkausta edeltävän anemian, leikkauksen aikaisen verenvuodon, verensiirtojen sekä leikkausalueelle jääneen veren vaikutuksia potilaiden toipumiseen sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen. Seurantatutkimuksen tavoitteet pyrittiin saavuttamaan keräämällä mahdollisimman kattavasti leikkausta edeltävät, leikkauksen aikaiset ja leikkauksen jälkeiset potilastiedot tilastollisia analyyseja varten.

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että vakava verenvuoto leikkauksen aikana tai sen jälkeen on yhteydessä merkittävästi lisääntyneeseen aivoinfarktiriskiin ohitusleikatuilla potilailla, millä on huomattava vaikutus elämänlaatuun. Vakava leikkauksen aikainen verenvuoto on yhteydessä useisiin komplikaatioihin myös potilailla, joilla on hyvin vähän vuotoriskiä tai kuolleisuutta ennustavia tekijöitä leikkausta edeltävässä arviossa.

Havaitsimme myös että, leikkausalueelle jäänyt veri on yleinen ongelma sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen, minkä lisäksi se lisää riskiä useille haittatapahtumille. Leikkaukseen liittyvät komplikaatiot voivat pitkittää tai hankaloittaa potilaiden toipumista.

Kirjallisuuden mukaan anemiasta kärsivien potilaiden on havaittu kärsivän alentuneesta elinajan ennusteesta sydänkirurgian jälkeen. Väitöstyössä kuitenkin havaitsimme, että leikkausta edeltävällä anemialla eli matalalla hemoglobiinilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta potilaiden lyhyen ja pitkän aikavälin elinaikaennusteisiin. Sen sijaan tutkimuksemme osoitti, että matalasta hemoglobiinista kärsiville potilaille annetut verensiirrot saattaisivat aiheuttaa näillä potilailla huomatun madaltuneen elinaikaennusteen.

Väitöskirjatyön tulosten sekä kirjallisuudessa vallitsevan käsityksen perusteella verenvuodon vähentäminen ja verituotteiden säästäminen voisi parantaa potilaiden ennustetta sydänkirurgiassa. Jatkossa olisi tärkeää tutkia lisää myös erilaisten verensiirtoja ja verenvuotoa vähentävien keinojen tehokkuutta sekä turvallisuutta.