Purennalliset piirteet, purentaelimistön toimintahäiriöt ja suunterveyteen liittyvä elämänlaatu Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966.

Purentavirheet ovat joukko erilaisia poikkeamia normaalista purennasta. Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) taas pitää sisällään leukanivelten, puremalihasten, ja niihin liittyvien kudosten kiputilat sekä toimintahäiriöt. Purentavirheitä ja TMD:tä esiintyy nykyväestössä runsaasti, joten näiden ongelmien hoidosta aiheutuu myös yhteiskunnalle mittavia kustannuksia. Purentavirheiden ja TMD:n on lisäksi todettu vaikuttavan heikentävästi yksilön suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun, eli fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Yhteys purentavirheiden ja TMD:n välillä on kuitenkin edelleen kiistanalainen.

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia purennallisia piirteitä, niiden yhteyttä hammaskaarten leveyksiin ja TMD:hen ja edelleen TMD:n yhteyttä yksilön kokemiin haittoihin. Tutkimusjoukko, 1964 henkilöä, oli osa Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966- tutkimukseen osallistuneista vapaaehtoisista. 46-vuotisseurantatutkimuksessa suoritettiin suun kliininen tutkimus sekä otettiin 3D-hampaistomallit, joista määritettiin purennallisia piirteitä. Osallistujat täyttivät myös standardoidut kyselykaavakkeet sisältäen TMD:tä ja suunterveyteen liittyvää elämälaatua sisältävät kysymykset.

Tutkimuksessa todettiin purentavirheiden esiintyvän yleisimmin ylähammaskaaren ollessa kapea sekä yhdessä toisten purentavirheiden kanssa. Lisäksi sagittaalisilla purentavirheillä oli yhteys TMD:hen: kulmahammasalueen poikkeavuudet olivat yhteydessä kipuun liittyvään TMD:hen, kun taas distaalipurennalla oli heikko yhteys nivelperäisen TMD:n kanssa. Varsinkin kipuun liittyvä TMD oli yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja erityisesti psykososiaaliseen haittaan yhteyden ollessa vahvempi naisilla kuin miehillä.

Tutkimusaineisto on poikkeuksellisen laaja, joten tulokset voidaan yleistää vastaamaan pohjoissuomalaista keski-ikäistä aikuisväestöä. Tämän tutkimuksen tulokset auttavat kehittämään potilasvalintakriteereitä, joiden avulla erityisesti julkisen hammashoidon laatua ja kustannustehokkuutta voidaan parantaa. Tasapuolinen priorisointi vaatii tietoa siitä, minkä tyyppiset purentaan tai TMD:hen liittyvät ongelmat aiheuttavat todennäköisimmin yksilölle haittaa. Näin resurssit voidaan kohdentaa hoidosta eniten hyötyville. Tutkimuksen tulokset korostavat lisäksi yksilöllisen hoidon suunnittelun tärkeyttä.