Purennan poikkeamien yhteys kasvojen pehmytkudoksiin ja estetiikkaan sekä purentaelimistön toimintahäiriöihin Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali F101, Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, Aapistie 7.
Väitöksen aihe
Purennan poikkeamien yhteys kasvojen pehmytkudoksiin ja estetiikkaan sekä purentaelimistön toimintahäiriöihin Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966.
Väittelijä
Hammaslääketieteen kandidaatti (HLK), Filosofian maisteri (FM) Laura Krooks
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Suun terveyden tutkimusyksikkö, hampaiston kehitys- ja oikomisoppi
Oppiaine
Hammaslääketiede, hampaiston kehitys- ja oikomisoppi
Vastaväittäjä
Professori Timo Peltomäki, Tampereen yliopisto
Toinen vastaväittäjä
- -, -
Kustos
Professori Pertti Pirttiniemi, Oulun yliopisto
Purentavirheet ovat yhteydessä purentaelimistön kiputiloihin ja toimintahäiriöihin – yhteys myös kasvojen profiiliin ja viehättävyyteen
Väitöstutkimuksessa osoitetaan ensimmäistä kertaa laajaan kohorttiin perustuen, miten purentavirheet ovat yhteydessä purentaelimistön toimintahäiriöihin ja kiputiloihin 46-vuotiailla suomalaisilla aikuisilla. Merkitsevä yhteys havaittiin etenkin sivualueen ristipurennan ja saksipurennan sekä purentaelimistön toimintahäiriöiden välillä.
Purentavirheiden rooli purentaelimistön toimintahäiriöiden etiologiassa on tällä hetkellä yksi kiistanalaisimpia aiheita hammaslääketieteessä.
Työssä tutkittiin lisäksi purentavirheiden esiintyvyyttä pohjoissuomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimusta varten kutsuttiin suun terveystarkastukseen 3 150 henkilöä Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortista vuosina 2012–2013. Kutsutuista 1 962 osallistui kliiniseen tutkimukseen, joka käsitti purennan rekisteröinnin, kasvovalokuvat ja purentafysiologisen tutkimuksen. Lisäksi tutkittavat täyttivät kyselylomakkeita.
Purentavirheiden esiintyvyydestä aikuisväestössä on tehty hyvin niukasti aiempia tutkimuksia, vaikka oikomishoitoon hakeutuvien aikuispotilaiden määrä on lisääntynyt Suomessa. Tässä tutkimuksessa yleisin purentavirhe oli sivualueen ristipurenta. Miehillä havaittiin enemmän purentavirheitä, mitä ei ole aiemmin raportoitu Suomessa.
Työssä tutkittiin purennan piirteitä ja toimintaa lapsena oiotuilta, aikuisena oiotuilta sekä tutkittavilta, joille oikomishoitoa ei oltu tehty. Täten saatiin epäsuorasti myös tietoa oikomishoidon pitkäaikaisvaikutuksista. Tutkimus osoitti, että lapsuudessa toteutettu oikomishoito on ollut riittävää Pohjois-Suomessa. Tämä on merkityksellistä erityisesti verovaroin toteutetun lasten oikomishoidon yleisyyden vuoksi.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin myös, voidaanko kasvojen pehmytkudospiirteistä päätellä, millainen purenta potilaalla on. Purentavirheiden ja kasvon piirteiden välillä löydettiin selkeitä yhteyksiä.
Edelleen havaittiin kasvoprofiilin kuperuuden vaikuttavan kasvojen viehättävyyteen eri ammattialoja edustavien panelistien arvioimina. Oikomishoidon erikoishammaslääkärien ja maallikoiden näkemykset kasvojen viehättävyydestä erosivat toisistaan. Löydös on merkityksellinen, sillä hampaiston oikomishoito voi muuttaa kasvojen ulkonäköä ja estetiikan parantaminen on usein potilaiden pääsyy hakeutua oikomishoitoon. Täten oikomishoidossa on huomioitava myös potilaan näkemys kasvojen viehättävyydestä.
Purentavirheiden rooli purentaelimistön toimintahäiriöiden etiologiassa on tällä hetkellä yksi kiistanalaisimpia aiheita hammaslääketieteessä.
Työssä tutkittiin lisäksi purentavirheiden esiintyvyyttä pohjoissuomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimusta varten kutsuttiin suun terveystarkastukseen 3 150 henkilöä Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortista vuosina 2012–2013. Kutsutuista 1 962 osallistui kliiniseen tutkimukseen, joka käsitti purennan rekisteröinnin, kasvovalokuvat ja purentafysiologisen tutkimuksen. Lisäksi tutkittavat täyttivät kyselylomakkeita.
Purentavirheiden esiintyvyydestä aikuisväestössä on tehty hyvin niukasti aiempia tutkimuksia, vaikka oikomishoitoon hakeutuvien aikuispotilaiden määrä on lisääntynyt Suomessa. Tässä tutkimuksessa yleisin purentavirhe oli sivualueen ristipurenta. Miehillä havaittiin enemmän purentavirheitä, mitä ei ole aiemmin raportoitu Suomessa.
Työssä tutkittiin purennan piirteitä ja toimintaa lapsena oiotuilta, aikuisena oiotuilta sekä tutkittavilta, joille oikomishoitoa ei oltu tehty. Täten saatiin epäsuorasti myös tietoa oikomishoidon pitkäaikaisvaikutuksista. Tutkimus osoitti, että lapsuudessa toteutettu oikomishoito on ollut riittävää Pohjois-Suomessa. Tämä on merkityksellistä erityisesti verovaroin toteutetun lasten oikomishoidon yleisyyden vuoksi.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin myös, voidaanko kasvojen pehmytkudospiirteistä päätellä, millainen purenta potilaalla on. Purentavirheiden ja kasvon piirteiden välillä löydettiin selkeitä yhteyksiä.
Edelleen havaittiin kasvoprofiilin kuperuuden vaikuttavan kasvojen viehättävyyteen eri ammattialoja edustavien panelistien arvioimina. Oikomishoidon erikoishammaslääkärien ja maallikoiden näkemykset kasvojen viehättävyydestä erosivat toisistaan. Löydös on merkityksellinen, sillä hampaiston oikomishoito voi muuttaa kasvojen ulkonäköä ja estetiikan parantaminen on usein potilaiden pääsyy hakeutua oikomishoitoon. Täten oikomishoidossa on huomioitava myös potilaan näkemys kasvojen viehättävyydestä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024