Purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriö (TMD)- potilaiden psykososiaalinen arviointi. Suomenkielisten TMD - diagnostisen kriteeristön Axis II-instrumenttien soveltuvuus
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Markku Larmas-sali (H1091), Dentopolis, Oulu
Väitöksen aihe
Purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriö (TMD)- potilaiden psykososiaalinen arviointi. Suomenkielisten TMD - diagnostisen kriteeristön Axis II-instrumenttien soveltuvuus
Väittelijä
Hammaslääketieteen lisensiaatti Maria Hietaharju
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Väestöterveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Purentafysiologia
Vastaväittäjä
Docent Jenni Hjerppe, Zürichin yliopisto
Kustos
Professori Kirsi Sipilä, Väestöterveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriö (TMD)- potilaiden psykososiaalinen arviointi. Suomenkielisten TMD - diagnostisen kriteeristön Axis II-instrumenttien soveltuvuus
Biopsykososiaalisilla tekijöillä on tärkeä rooli purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) taustalla. Diagnostiset kriteerit purentaelimistön kivulle ja toimintahäiriölle (DC/TMD, Diagnostic Criteria for TMD) on hiljattain kehitetty, ja ne pohjautuvat aikaisempaan RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for TMD) -kriteeristöön. Kriteeristöt koostuvat Axis I -osasta, jonka avulla tehdään somaattinen diagnoosi, ja Axis II -osasta, jota käytetään psykososiaaliseen arviointiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli verrata RDC/TMD- ja DC/TMD Axis II -instrumenttien suomenkielisiä versioita, arvioida niiden sisäistä reliabiliteettia ja verrata kivun haitta-astetta kuvaavien (Graded Chronic Pain Scale, GCPS 1.0 RDC/TMD-FIN vs. GCPS 2.0 DC/TMD-FIN) kyselyjen soveltuvuutta jaotella TMD-kipupotilaita biopsykososiaalisiin alaluokkiin kivun voimakkuuden/toimintahaitan perusteella. Tavoitteena oli myös arvioida toimintahaitan yhteyttä konservatiivisen TMD-hoidon vasteeseen.
Ensimmäiseen otokseen kuului 197 TMD-kipupotilasta Suomen yliopistollisista sairaaloista. Potilaat täyttivät DC/TMD-FIN- ja RDC/TMD-FIN Axis II -kyselylomakkeet sekä lisäkyselyt koskien kipua, biopsykososiaalisia tekijöitä ja hoitoon liittyviä muuttujia. Potilaat tutkittiin kliinisesti DC/TMD Axis I -protokollan mukaan. Heidät luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0- ja GCPS 2.0-kyselyjen pohjalta. Toisessa ¬otoksessa 80 erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilasta luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0 -kyselyn pohjalta. Seurantakäynneillä 1 vuoden aikana he arvioivat kipunsa voimakkuutta, saadun hoidon vastetta ja TMD-oireiden vakavuutta.
DC/TMD- ja RDC/TMD Axis II -psykososiaaliset instrumentit korreloivat merkitsevästi, ja niiden sisäinen reliabiliteetti ja kysymysten välinen yhteensopivuus todettiin korkeiksi. TMD-alaluokan 3 potilailla oli biopsykososiaalisia oireita ja aiempia terveydenhoidon käyntejä merkitsevästi useammin kuin muilla. Seuranta-tutkimuksessa TMD-luokan 3 potilaat kuvailivat jokaisella seurantakäynnillä oireitaan kaikkein vakavimmiksi.
Suomenkielisten RDC/TMD- ja DC/TMD-kriteeristöjen Axis II -psykososiaaliset instrumentit osoittivat korkeaa validiteettia ja sisäistä konsistenssia ja ovat siten sovellettavissa suomalaisiin erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilaisiin. GCPS 2.0 soveltuu erikois¬sairaanhoidon TMD-kipupotilaiden luokitteluun biopsykososiaalisesti relevantteihin alaluokkiin. Tutkimus osoitti myös, että keskivaikea/vaikea kipuun liittyvä toimintahaitta voi heikentää vastetta TMD-hoidolle.
Tutkimuksen tavoitteena oli verrata RDC/TMD- ja DC/TMD Axis II -instrumenttien suomenkielisiä versioita, arvioida niiden sisäistä reliabiliteettia ja verrata kivun haitta-astetta kuvaavien (Graded Chronic Pain Scale, GCPS 1.0 RDC/TMD-FIN vs. GCPS 2.0 DC/TMD-FIN) kyselyjen soveltuvuutta jaotella TMD-kipupotilaita biopsykososiaalisiin alaluokkiin kivun voimakkuuden/toimintahaitan perusteella. Tavoitteena oli myös arvioida toimintahaitan yhteyttä konservatiivisen TMD-hoidon vasteeseen.
Ensimmäiseen otokseen kuului 197 TMD-kipupotilasta Suomen yliopistollisista sairaaloista. Potilaat täyttivät DC/TMD-FIN- ja RDC/TMD-FIN Axis II -kyselylomakkeet sekä lisäkyselyt koskien kipua, biopsykososiaalisia tekijöitä ja hoitoon liittyviä muuttujia. Potilaat tutkittiin kliinisesti DC/TMD Axis I -protokollan mukaan. Heidät luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0- ja GCPS 2.0-kyselyjen pohjalta. Toisessa ¬otoksessa 80 erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilasta luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0 -kyselyn pohjalta. Seurantakäynneillä 1 vuoden aikana he arvioivat kipunsa voimakkuutta, saadun hoidon vastetta ja TMD-oireiden vakavuutta.
DC/TMD- ja RDC/TMD Axis II -psykososiaaliset instrumentit korreloivat merkitsevästi, ja niiden sisäinen reliabiliteetti ja kysymysten välinen yhteensopivuus todettiin korkeiksi. TMD-alaluokan 3 potilailla oli biopsykososiaalisia oireita ja aiempia terveydenhoidon käyntejä merkitsevästi useammin kuin muilla. Seuranta-tutkimuksessa TMD-luokan 3 potilaat kuvailivat jokaisella seurantakäynnillä oireitaan kaikkein vakavimmiksi.
Suomenkielisten RDC/TMD- ja DC/TMD-kriteeristöjen Axis II -psykososiaaliset instrumentit osoittivat korkeaa validiteettia ja sisäistä konsistenssia ja ovat siten sovellettavissa suomalaisiin erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilaisiin. GCPS 2.0 soveltuu erikois¬sairaanhoidon TMD-kipupotilaiden luokitteluun biopsykososiaalisesti relevantteihin alaluokkiin. Tutkimus osoitti myös, että keskivaikea/vaikea kipuun liittyvä toimintahaitta voi heikentää vastetta TMD-hoidolle.
Viimeksi päivitetty: 2.10.2023