Pysyvien orgaanisten yhdisteiden luutoksisuus

Ympäristökemikaalit voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia elimistöön ja niiden on todettu lisäävän monien sairauksien riskiä. Yksi mahdollinen terveysriski, joka seuraa altistumisesta näille yhdisteille, on murtumariskin kasvu. Etenkin rasvaliukoiset yhdisteet voivat siirtyä äidin kautta lapseen jopa haitallisina pitoisuuksina ja siten häiritä yksilönkehitystä. Tässä työssä tutkittiin ympäristökemikaalien aiheuttamia luustomuutoksia yksilönkehityksen aikana sekä niin kutsutun dioksiinireseptorin (aryylihiilivetyreseptorin) merkitystä kemikaalien luustovaikutusten välittäjänä ja luuston normaalissa kehityksessä.

Aiemmin on tutkittu koe-eläinmalleissa yksittäisten yhdisteiden vaikutuksia niin aikuisen kuin kehittyvän eläimen luustoon. Siksi tässä työssä tutkittiin myös ympäristössä esiintyviä kemikaaliseoksia – luonnossa arktisilla alueilla esiintyvää ympäristökemikaaliseosta, laajasti käytössä ollutta polykloorattujen bifenyylien kaupallista seosta sekä dioksiinien malliainetta TCDD:tä. Näiden kemikaalien luustovaikutusten ymmärtämiseksi tutkimuksessa käytettiin tarkimpia materiaali- ja luustotutkimuksen mittausmenetelmiä, sekä dioksiinireseptorin suhteen poistogeenisiä hiiriä.

Tutkimuksissa havaittiin luuston kasvun hidastuminen ja luiden kestävyyden heikentyminen varsinkin nuorilla eläimillä, jotka olivat altistuneet ympäristökemikaaleille sikiönkehityksen ja imetyksen aikana. Luusto kuitenkin palautui normaalille tasolle altistuksen loputtua. Uudet menetelmät osoittivat myös, että luun laatu altistuksen jälkeen ei kehity normaalisti. Aikuisilla eläimillä altistus nopeutti luun vanhenemista ja lisäsi kuoriluun huokoisuutta. Huonolaatuisen kuoriluun sisällä hohkaluun määrä saattoi olla jopa lisääntynyt. Lisäksi dioksiininkaltaisten ympäristökemikaalien luutoksisten vaikutusten osoitettiin välittyvän dioksiinireseptorin kautta, ja kyseisen reseptorin osoitettiin osallistuvan luun uudismuodostuksen säätelyyn.

Tutkimus osoitti, että ympäristökemikaalit heikentävät luustoa ja hidastavat sen kasvua ja kehitystä. Tämän ilmiön diagnosoiminen ihmisillä on kuitenkin hankalaa, koska huonolaatuisen kuoriluun sisällä hohkaluun määrä voi olla lisääntynyt, mikä pystytään osoittamaan vain uusimmilla mittausmenetelmillä. Siten seuraavissa väestötason tutkimuksissa tulisi hyödyntää tarkempaa mittausteknologiaa, jotta mahdolliset ympäristökemikaalien vaikutukset voitaisiin havaita.