Rasitusperäiset sydänäkkikuolemat. Riskitekijät ja erityispiirteet.

Nyt julkaistavassa väitöskirjassa tarkoituksena on ollut löytää rasitusperäiselle sydänpysähdykselle ominaisia erityispiirteitä. Väitöstutkimuksessa havaitaan, että huomattavan suuri osuus fyysisen rasituksen yhteydessä kuolleista on miehiä. Rasitusperäisen äkkikuoleman taustalla on lähestulkoon aina sepelvaltimotauti, joka todetaan usein vasta ruumiinavauksessa. Murtomaahiihto ja lumenluonti ovat yhdessä pyöräilyn kanssa kolme yleisintä äkkikuolemaan liittyvää rasitusmuotoa.

Toisaalta väitöskirja osoittaa, että sepelvaltimotaudin toteamisen jälkeen säännöllinen liikunnallinen aktiivisuus vähentää ajan kuluessa äkkikuolemia. Valitettavaa kuitenkin on, että liikunnallisella aktiivisuudella on tapana vähentyä sepelvaltimotaudin toteamisen jälkeen huonontaen pitkäaikaisennustetta.

Sydänperäinen äkkikuolema on yleisin kuolinsyy länsimaissa. Näissä tapauksissa henkilö kuolee alle tunnin kuluessa oireiden alusta ja kuolinaika on yllättävä paitsi ihmiselle itselle myös lähipiirille. Aiemmin on ajateltu, että noin 10-15 %:ssa äkkikuolemista kuolinhetkeen liittyy fyysinen rasitus. Näissä tapauksissa raskaan fyysisen rasituksen ajatellaan olevan yksi äkkikuoleman laukaisevista tekijöistä.

Väitöstutkimuksen löydösten perusteella jatkossa olisi ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ne henkilöt, joilla on kohonnut riski fyysisen rasituksen aiheuttamille haitoille. Sepelvaltimotaudin riskitekijät ja oireet tulisi huomioida erityisesti keski-iän ylittäneillä miehillä ennen raskaiden harjoitusmuotojen aloittamista. Toisaalta sepelvaltimotautidiagnoosi ei tarkoita, että liikunta olisi vaarallista. Asianmukaisesti hoidettuina näitä henkilöitä tulisi kannustaa liikkumaan.