Raskausdiabetes. Seulonta, diagnosointi ja seuraukset.

Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena oli selvittää kansallisen ja kansainvälisten suositusten vaikutusta raskausdiabeteksen yleisyyteen sekä äitien ja lasten terveyteen. Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Siihen liittyy lisääntynyt raskauskomplikaatioiden riski sekä äidin ja lapsen vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Vaikka raskausdiabeteksen hoidon hyödyt äidille ja lapselle on tunnettu jo pitkään, kansainvälistä yksimielisyyttä sen seulonnasta tai diagnoosikriteereistä ei ole.

Suomessa julkaistiin vuonna 2008 raskausdiabeteksen Käypä hoito -suositus, jossa aiemman riskitekijäpohjaisen seulonnan tilalle suositellaan yleistä seulontaa. Suosituksen tavoitteena on yhtenäistää seulonta- ja diagnoosikriteerit sekä hoito, turvata lapsen ja äidin hyvinvointi sekä ehkäistä raskausdiabeteksen toistumista, lihavuutta ja tyypin 2 diabeteksen kehittymistä.

Seulontamuutoksen myötä raskausdiabeteksen esiintyvyys Suomessa nousi 24% vuosina 2006-2010. Yleisellä seulonnalla diagnosoidut raskausdiabeetikot olivat useammin normaalipainoisia, ensisynnyttäjiä ja tarvitsivat harvemmin insuliinihoitoa. Lasten syntymäpainot olivat pienemmät kuin riskitekijäpohjaisen seulonnan aikana. Vastasyntyneillä todettiin enemmän matalia verensokeritasoja, mutta heidät pystyttiin useammin hoitamaan vierihoito-osastolla.

Väitöskirjassani selvitettiin lisäksi Syntyneiden lasten rekisterin ja laboratoriotulosten avulla kansainvälisten International Association of Diabetes and Pregnancy Study Group (IADPSG) ja National Institute for Health and Care Excellence (NICE) -diagnoosikriteerien sekä sokerirasitustestin poikkeavien arvojen lukumäärän vaikutusta raskausdiabeteksen yleisyyteen sekä naisten ja vastasyntyneiden terveyteen.

Maailmalla laajalti käytössä olevilla Suomen Käypä Hoito -suosituksen glukoosirajoja tiukemmilla IADPSG -kriteereillä diagnosoidun raskausdiabeteksen esiintyvyys oli 30% tutkimusaineistossamme, joka oli 2,4-kertainen verrattuna (NICE) -kriteerien mukaan diagnosoituun raskausdiabetekseen. Lasten syntymäpaino ja keisarileikkausten määrä lisääntyi jo Suomessa käytettäviä diagnostisia raja-arvoja lievemmillä glukoositasoilla. Niillä naisilla, joilla oli yksi poikkeava glukoosiarvo sokerirasituskokeessa Käypä hoito-suosituksen diagnoosikriteereillä, oli lisääntynyt riski ainoastaan synnytyksen käynnistämiseen. Mikäli poikkeavia glukoosiarvoja oli kaksi tai kolme, riski oli tämän lisäksi suurentunut myös sikiön liikakasvuun (makrosomiaan) ja keisarileikkaukseen. Tällä hetkellä jo joka viidennellä raskaana olevalla naisella Suomessa todetaan raskausdiabetes. Lisäksi raskausdiabeetikkojen määrä lisääntyy koko ajan ylipainon yleistyessä ja synnyttäjien ikääntyessä. Tämä luo paineita terveydenhuollolle. Yhtenäisillä hoito-ohjeilla voidaan tätä painetta vähentää.